Lukemisia lapsille 1

The Project Gutenberg EBook of Lukemisia lapsille 1, by Zacharias
Topelius
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Lukemisia lapsille 1
Author: Zacharias Topelius
Release Date: July 6, 2005 [EBook #16223]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
0. START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LUKEMISIA
LAPSILLE 1 ***
Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
LUKEMISIA LAPSILLE.
Kirjoitti
Z. Topelius.
Tekijän luvalla suomennettu.
Kuvilla varustettu painos.
1:nen osa.
Ensimmäisen kerran julkaissut
Werner Söderström 1893.
VANHEMMILLE.
Viime jouluna oli 43 vuotta kulunut siitä, kuin ensimmäinen kokoelma
näitä satuja ja lauluja päästettiin julkisuuteen. Nyt ne leviävät jo
Suomen kolmannen lapsipolven käsiin. Niinkuin ne ovat lähteneet

rakkaudesta, on ne rakkaudella myöskin otettu vastaan. Onpa jo aika
tehdä tiliä niin kalliista perinnöstä, kuin lasten rakkaus ja vanhempain
luottamus on. Kerron siis, millaisiksi näitä lasten kirjoja ajattelin.
Ensimmäisillä saduilla ei ollut mitään muuta tarkoitusta kuin viaton
huvittaminen. Ja sepä se on vielä tänäkin päivänä monen sadun
tarkoitus. Minä en suosi siveysopillisia satukuvauksia. Pitää olla
varoillaan eikä tiputtaa katkeraa lääkettä lasten maitokuppiin. Silloin
saattaisivat lapset sylkeä pois sen sekamaidon. Mikä voidaan tehdä ja
onkin tehtävä, on ainoastaan pitää kuppi puhtaana ja maito nuorena.
Hyvä ravinto tulee silloin itsestään.
Minä olen yhtä vähän kuin kukaan muu voinut välttää erhetyksiä ja
tämän yksinkertaisen säännön rikkomisia. Minun lastenkirjoissani on
kyllä paljo, joka ei kestä koetusta ankaramman tuomion edessä. Mutta
olen koettanut oppia jotakin pitkästä ja likeisestä tuttavuudesta rakasten
lasteni kanssa.
Minä olen oppinut, että lapsen sydän on hedelmällisin kaikista
vainioista, kasvamaan hyvää tai pahaa sen mukaan, mitä siihen
milloinkin kylvetään.
Minä olen oppinut, että lapsi elää siinä, mitä kukin hetki häneen
vaikuttaa, ja että hyvän tai pahan esimerkki tulee näistä vaikutuksista,
ei neuvoista eikä siveyssäännöistä, koska lapsen elämän kehitys onkin
vain alinomainen luominen itselleen uusia mielikuvia.
Ja koska se tapahtuu mielikuvaus-voiman kautta, olen minä oppinut,
että sen terveellinen ravitseminen on ainakin yhtä tärkeä kuin
ymmärryksen, tahdon ja tunteen kasvattaminen. Jos laiminlyöt lapsen
vilkasta mielikuvitusta, joutuu koko lapsi arveluttaville harhateille.
Täten olen johtunut satuun. Kaikki lapset rakastavat satuja, koska heillä
niiden piirissä on täysi vapaus tehdä itselleen uusia mielikuvia. Satu ja
leikki ovat vain kaksi eri puolta samasta luonnonvietistä. Leikissä
sanoo lapsi: saattaahan tämä keppi olla minun hevosenani, tämä
männyn käpy lehmänäni, tämä nukke neitisenä, tämä kaarnan pala
laivana, tämä hieta kuoppa kaupunkina! Sadussa hän sanoo: saattaahan

tämä vuori avautua, tämän meren tai järven kätkössä olla timanttilinna,
tämä lintu puhua ja tästä köyhästä paimenpojasta tulla prinssi! Huomaa,
että satu ja leikki eivät lapselle ole mikään sepitelmä, vaan elävä
todellisuus. Siitä se riippuu niiden kasvattava vaikutus.
Osan saduista olen muuttanut leikeiksi, joissa lapset saavat itse olla
mukana toimivina henkilöinä. Silloin satu tulee ihka eläväksi. Ei vain
pidä sellaista leikkiä laitella suuripuuhaiseksi eikä koota vieraita
katsojia kuten teaatterissa. Leikittäköön niitä kotona tai koulun juhlissa
niin vaatimattomasti kuin mahdollista. Pöytä voi olla vuorena, kuusen
lehvä metsänä, puutuoli kuninkaan valtaistuimena ja paperikruunu
hänen korkean arvonsa merkkinä.
Sadun ja leikin esikuvien lisäksi tulevat sitte laulut kehittämään tunteen
hartautta, korvan tarkkuutta ja kielen puhtautta.
Esitystavasta olen oppinut, että aika ihmisten elämänviisaus ei kelpaa
lapsille. Eihän sovi kevään vihreiltä orailta pyytääkään valmiita tähkiä.
Jos tahdotaan puhua järkevästi lasten kanssa, niin puhuttakoon heidän
ymmärryksensä, eikä omansa mukaan. Täytyy siirtyä heidän
maailmaansa, jos tahdotaan, että he meitä ymmärtäisivät.
Turmeltumaton lapsi ei katsele meidän silmillämme eikä käsitä samalla
tavalla kuin me. Se kysyy, mutta ei pyydä ajatuksia, vaan tahtoo
mielikuvia. Sillä hänellähän ei ole vielä mitään kokemusta asetella
yhteen tai tehdä johtopäätöksiksi. On kyllä aikaisin kehittyneitä lapsia,
joita aika ihmiset ovat opastuksella tehneet pikkuvanhoiksi. Sellaiset
saattavat kyllä olla hyviä ja viisaita, mutta ei koskaan onnellisia, koska
heidät on temmattu pois heidän oman ikänsä maasta.
Sirkkalehdillä on oma, varrella oma, kukalla oma aikansa. Kyllä siitä
kasvi aikanaan valmistuu. Mutta sirkkalehtien aika tarvitsee auringon
paistetta ja aamukastetta. Sinitaivas ja iloista, raitista ilmaa pitää olla
lapsuuden maailmassa, pian unhottuvia kyyneliä, paljo vaihtelua,
merkillisiä seikkailuja ja varsinkin pojille välistä virkistävää pauhinaa.
Mutta kaikessa tässä -- onko siinä sitte Jumalaa? Missä siinä on
Vapahtajamme? Missä se elävä usko, jota on niin tarpeellinen perustaa
jo aikaisin, että se voisi olla sitte turvanamme elämässä ja kuolemassa?

Minä vastaan: etsi! Ja jos niitä et löydä tästä kirjasta, niin heitä pois
koko kirja; ei se silloin kelpaa edes joutohetkien
huvitukseksikaan!
Mutta jos niitä löydät sieltä, vaikkapa et sanoista etkä itse seikkailuista,
niin kuitenkin perusaatteesta,
elämänkäsitys-tavasta, niin älä vaadi
enempää satukirjalta! Rukoile lapsesi kanssa, tulkoot kodin rukous ja
kodin usko elämän juuriksi; silloin kasvaa myöskin hyviä hedelmiä
elämän puun monissa tuulen tuuditeltavissa oksissa. Hyvää tarkoittavat
kristityt tahtovat tehdä lapsensa jo aikaisin täys'kasvuisiksi uskossa ja
unhottavat silloin Jumalan ihan päinvastaisen kehoituksen heille
itselleen: "olkaa niin kuin lapset." Jumalan valtakunta ei ole opissa,
vaan sydänjuurissa. Itse kirkkokin lykkää rippikoulunsa
kehittyneemmälle ijälle.