Liesilauluja

L. Onerva
Liesilauluja

The Project Gutenberg EBook of Liesilauluja, by L. Onerva Copyright laws are changing all over the world. Be sure to check the copyright laws for your country before downloading or redistributing this or any other Project Gutenberg eBook.
This header should be the first thing seen when viewing this Project Gutenberg file. Please do not remove it. Do not change or edit the header without written permission.
Please read the "legal small print," and other information about the eBook and Project Gutenberg at the bottom of this file. Included is important information about your specific rights and restrictions in how the file may be used. You can also find out about how to make a donation to Project Gutenberg, and how to get involved.
**Welcome To The World of Free Plain Vanilla Electronic Texts**
**eBooks Readable By Both Humans and By Computers, Since 1971**
*****These eBooks Were Prepared By Thousands of Volunteers!*****
Title: Liesilauluja
Author: L. Onerva
Release Date: July, 2005 [EBook #8431] [Yes, we are more than one year ahead of schedule] [This file was first posted on July 9, 2003]
Edition: 10
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LIESILAULUJA ***

Produced by Robert Connal and the Online Distributed Proofreading Team.

L. ONERVA
LIESILAULUJA

HUURRETTA

HARMAAT P?IV?T.
Y?n taivas seestyy, k?ypi j?lleen pilveen, ja aamut nousee, illat pimenee, ja ihmislapset itkee, hymyilee ja vaihtuu vaihtuessa helteen, vilveen.
Ma liiaksiko kerran hymyin, itkin ja liiaksiko tahdoin, taistelin! On laannut riemu, laannut murhekin, ei kyynel vieri poskip??t? pitkin.
En ole onneton, en onnellinen. On harmaat p?iv?t, liikkumattomuus. J??hangen alla uinuu vanha, uus, y?helmassa sen h?m?rt?v?n sinen.
Oi, lumimaisemien tyynet taulut, pois sielustani menk??, mieluummin kaikk' otan vanhat myrskyt takaisin ja vanhat kyyneleet ja vanhat laulut!

H?M?RISS?.
Mun pirttini soppea valaisee vain lieden hehkuva palo. Surullista mielt?ni miellytt?? sen himme?, h?ilyv? valo....
Ja ruutujen takana talvinen maa niin vienosti h?m?rt?ypi.... Lumikukkaset kasvavat akkunaan, tarun haltia tanhuita k?ypi....

MUMMO.
--Sano, mummo, miks silm?si v?lke on lauha kuin lapsosen?
--Usein laskevan p?iv?n rusko on nousevan kaltainen.
--Sano, mummo, miks ??nesi helke niin l?mp?isen l?helt? soi?
--Usein muiston ja toivon virsi yht' armaasti soida voi.

VARJOT.
Varhaistumma iki-ilta, varjot mailta kaukaisilta seuraa mua, ja ma heit?, heit?--ennen el?neit?.
Y?st? kurkoittaa ne mulle avutonta lapsenk?tt??n, ja ne huokaa: ?Tulee turmaan tahtomattaan, tiet?m?tt??n!
Olet, lapsi, taattos kuva, hiillos y?ss? tummentuva, olet maammos orpo muisto, karreks j??p? uhripuisto!?

SYKSY.
Syyskultiin kellastuu jo raskain heelmin puu, ja t?hdet syttyy lakastuksen yli. Maan syd?n yksin ly? kuin t?yttym?t?n ty?, vaikk' onkin kyll?isyytt? t?ynn??n syli.
Suur' Saavuttamaton sen unelmissa on, ja luonnon kellot ik?v?t? soivat pois ij?isyytehen.... Ja alttarille sen se uhraa loistonsa, min hetket loivat.
Soi kielet hyisen veen ja tuulikanteleen, ja tuhatluvuin lehdet lent?? puista Ma niiden tuskaisaa kun kuulen laulantaa, en omaa orpouttain en?? muista.
Ma sit? muista en. Kuin pisar merehen, kuin t?hti aavan avaruuden helmaan niin hukkuu murheeni, niin vaipuu lauluni syksyn suureen suru-runoelmaan.

KOTI.
Koti kaukainen, armas, mi syliis mun synnytit kerran, koti kadonnut, kaunis, ole siunattu nimehen Herran!
Koti tuskainen, ankee, koti rauhan aarteita vailla, olet ainoa keidas elon muistojen korpimailla!
Kuin korkea t?hti yli kaiken halvan ja karkeen sa y?ss?ni loistat, pyh?mielt? luot p?iv?ini arkeen.
Elon murheeni kehto, yh? tuutuusi tummaan halaan, kuin hartaustempliin ma suruiseen muistohos palaan.

PAI KOIRANI MUN...
Pai koirani mun.... Miten silm?si sun on uskolliset, syv?t! Sa et pett?isi, sa et j?tt?isi, kuten tekiv?t yst?v?t hyv?t....
Pai koirani mun.... Nyt silm?si sun kuin ongelmoita kysyy: sin? ymm?rr?t vain yst?v?t, jotka ij?ti yksin? pysyy....

ENSI LUMI.
Ensi lumi! J?hmettyv??n saartuu taivas pilvenlonkaan. Emo Maa k?y uneen syv??n, painuu kyyryyn kyp?r?lleen. Ensi lumi! Uusi j?lleen! Kuinka mones se jo onkaan!
Kulkee ohi kuuran siltaa monta tummaa talvi-iltaa.... Lankee mieleen h?rm?n hunnut, kodin-, orpouden-tunnut, vanhat haaveet luota lieden, muiston tuoden, toisen vieden....
Putoo ensi lumen my?t? sieluun muiston lumikukat.... Ammoin kuolleet maammot, taatot saapuvat kuin pilvein saatot.... Monta mykk?? talvi-y?t? kurkistaapi akkunasta, pyh?isi? joulu-?it?, jolloin ruudun takaa salaa nietoksesta orpo-rukat katsoo joulukynttil?it?, jolloin syd?n kotiin halaa mieron tiet? kulkemasta....
Lumi umpeen polut sataa eksytt?en sy?nt? monta, tehden monta koditonta.... Mutta lumen tuolla puolla yl?isella taivahalla tuhat kulkee linnunrataa; ne on teit? eksyneiden, t?hti-usvaa enkeleiden, joiden osa t?htein alla oli lemmen vuoksi kuolla.
Nyt he, henget eri t?htein, rient?? aina siit? l?htein halki ikuisuuden iltaa iki-ik?v?ns? siltaa t?hti-lemmittyns? luoksi kertomaan, he miten ovat lepytt?neet vallat kovat: kuollen, toinen toisen vuoksi....
Putoo kylm?? valkovihmaa varhaistalven h?m?rihin, kukkasille elon puiston.... Talvi talven j?lkeen putoo. Nousee aatos: Miksi? Mihin? Kohtalotar p??mme p??ll? elon, kuolon lankaa kutoo.... Mutta syd?mess? t??ll? kiertyy niinkuin hopeerihmaa unikuuraa mielikuvain hunnuks heille, kadonneille, t?htiseppeleit? muiston kuollehien kukkain teille, unhotettuin, unhottuvain....

SALAINEN SYY.
Tuskani syyt? en tohdi ma sanoa kenellek??n....
Lohtua en voi toivoa, anoa, tuskani syyt? kun tohdi en sanoa
Orvoksi j??n, ij?ti vaille yst?v??, kotia....
Osani yksin on taistelut sotia el?m?n t??n.
Tuskani syyt? en tohdi ma sanoa kenellek??n....

ONNEN OVI.
Kerran sykki mua varten syv?, l?mmin ihmispovi, kerran oli mua varten avoimena onnen ovi.
Ma en hullu ymm?rt?nyt; syd?meni tuskan peitin, oven ty?nsin oudon kiinni, yst?v?ni ainoon heitin.

ORPO.
Voi eron taakkaa! Joka p?iv? sen painoa lis??. Sua orpo ma itken kuin lapsi itkevi is??.
Ma kyynelin kuljen elon pime??, pilvist? kujaa; Sun turvaasi kaipaan, k?denantoas hell?? ja
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 11
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.