Kivesjärveläiset; Simo Hurtta; Bellerophon | Page 2

nakkaa,?ikkunasta vilkaisee, kun miehet hirtt? hakkaa.
Kaksi miest? vierim?st? hirren p??t? est??,?kolmas kokoo lastuja ja nelj?s vasta vest??.
Ny?kk?? p??t? pehtori: ?On hyv? ett? tarkkaan?tehd??n ty?t? t?rke??.? Ja katsoo taasen sarkkaan.
Toki ain ei kirvest?ihin jouda ruukin v?ki.?Milloin laakso nostetaan tai tasoitetaan m?ki.
Mets? maahan kaadetaan ja kukkatarha tehd??n.?Siin? monet kummat kasvit ulkomailta n?hd??n.
Pystytet??n pylv?h?t ja pannaan lasipallot?niiden p?ihin kiilt?m??n kuin murjaanien kallot.
Kelpaa niiden keskell? nyt ?volangia? heitt??,?maata riippumatossa tai kahviakin keitt??.
Joka viikko vieraita ja joka p?iv? joulu!?Onpa siin? orpanoina Kajaani ja Oulu.
Tulee poiat porvarien: Tukka kaunis kiilt??.?Rouvat raatimiesten k?y ja laahus maata viilt??.
Virkamiehet Paltamonkin Kives-ruukin muistaa.?Siell? toti oiva on ja juttu hyvin luistaa.
?Venskan? kieli vengertaa ja virtaa viitt? ?renskaa?.?Ruunuvouti rouvan kanssa pakinoipi ranskaa.
Rouva on ollut Tukholmassa tytt?-aikoinansa,?pansuunissa parhaassa,--sen tuntee tavoistansa.
K?yt?s siro s?ilynyt on virkamiehill?ki?ajoist' asti Kustavin, min iso-?idit n?ki.
(Itse he aivan aatelia olivat mielest?ns?,?sukukirja Sursillien kullakin p?yd?ll?ns?.)
Ymp?rill? er?maa ja halla viljat tuhoo.?Kivesj?rvi keitahana korven yli kohoo.
NELJ?S LAULU.
Kerran kev?t-iltamalla vene vett? sousi,?laski Varislahtehen. Mies nuori maihin nousi.
Astui pitkin mets?tiet?, tuli ruukin taloon,?siin? sijaa y?ksi pyysi; sitten aikoi saloon.
Oli y?n ja toisenki ja kohta kolmannenki,?koko viikon vierahana, viel? yli senki.
Kukaan en?? puhunut ei h?nen l?hd?st?ns?.?Monet kyll? miettiv?t: Mik' on h?n miehi?ns??
Maalariksi mainittiin, s?i herrasv?en kera,?n?kyi h?lle maittavankin maito ynn? hera.
Rouvan kanssa kuljeskeli, m?kil?it? nousi,?teki marjamatkoja ja saaren p?ihin sousi.
Niku Flander, tietoniekka, taitoniekka tiesi:??H?n on suuri mestari ja mainiokin miesi.
Kuvia h?n vaattehelle nahturilla sipoo,?maalaa siihen maisemat ja henkil?tkin hipoo.
Niit? herrat ostelee ja lystin?ns? n?kee.?Nyt h?n tullut maalaamaan on Kives-ruukin v?kee.?
Huhut tuosta kummalliset kautta kyl?n kulki,?kuiskittihin, kuunneltihin, kerrottiin jo julki:
?Ulosk?ynyt uusi laki on nyt keisarilta:?Maalattakoon kaikki kasvot Suomen asujilta!
Tyt?t pannaan tynnyriin ja pojat tervapyttyyn,?ettei tunne turkkilainen, koska sota syttyy.?
Mutta herrat pit?j?n ne piti pient? pilaa:??Patruuna se rouvastaan nyt muotokuvan tilaa.
Tekaista se veitikka voi el?v?nkin kuvan.?--?Tuota kuullen n?htiin monen rouvan punastuvan.
Mik? liekin oikein ollut mestarin sen ty?n?,?n?ytt?nyt h?n nukkuvan ei monenakaan y?n?.
Eik? en?? ruokakaan niin maistanut kuin ennen,?kahden verran kalpeni h?n kes?n lyhyen mennen.
Sanoi kerran Anja-rouva: ?Kivesvaara viel??k?ym?tt? on meill?. Ehk? t?n??n k?ymme siell?.?
Lausui toinen leikill??n: ?Ah, rouva, ette varmaan?tunnekaan te tarinaa tuon Kivesvaaran harmaan.
Kivesvaara ole n??t ei tavallinen vuori.?Vaara t?ynn' on saleja, vaikk' kaikki k?tkee kuori.
Kivesvaaraa varokaatte! Siell? siki-unta?nukkuu tuhatvuotistansa j?ttein kansakunta.
Vaimot lapsi rinnoillaan ja miehet miekka vy?ll?.?Vuoren ukko uinahda ei p?iv?ll?, ei y?ll?.
Yksin vuoren huipulla h?n t?htein teit? seuraa,?katsoo, kuinka maailmalla ajan myrskyt meuraa.
Hetki ly?. Ja vuoren kylkeen kolme kertaa ukko?kumahuttaa nuijallaan: jo aukee vuoren lukko,
astuu ulos urhokansa, tulee tuhat hiitt?,?miehet sylt? seitsent? ja vaimot vaaksan viitt?,
Silloin aseet kalskavat, m?et kaikki m?tkyy, kaikaa,?k??pi?kansa kukistuu, taas alkaa j?ttien aika.?
Anja-rouva ailakoi: ?Mua s?ikyt?tte vainen.?Totta, toivon, hiisillekin pyh? lienee nainen.?
Eik? mik??n auttanut. Sen p??h?ns' oli saanut?Anja-rouva armas eik? k?rtt?m?st? laannut.
VIIDES LAULU.
Niinp? kerran l?hdettiin. Soi nauru mets?tielt?.?Mutta yht? iloisina palattu ei sielt?.
Virsta vett? soudettiin ja toinen maata tultiin,?kolmannella kohottiin ja vuoren alla oltiin.
Nousi suosta suuri kulju niinkuin j?ttikirkko,?peninkulman juuret maassa, pilvein p??ll? nirkko.
N?kyi sinne maailmoita: er?maata sankkaa,?suota, suurta rimpe? ja havumets?? vankkaa.
Kivesj?rvi pienn? niinkuin lampi alla p?ilyi.?P?iv? laski. Laaksomailla terhen hieno h?ilyi.
Hiljaist' oli kuin haudassa. Vain hengityksen kuuli.?Surissut ei s??sken siipi, tuntunut ei tuuli.
Asumaton avaruus kuin meri huokas alla.?Pelvon, vavistuksen henki kulki kukkulalla.
Anja-rouva nauraa koki: ?Tutkikaamme, tokko?viel? ompi elossa tuo hiitten suku sokko.?
Lausui, kolme kertaa l?i h?n vuorta kepakolla.?Toinen nauroi: ?Hiidet nuo my?s taitaa kuurot olla.
T?ytyy heit? her?tt??.? Oli jyrk?nteell? paasi.?Alas vuorta vy?rym??n mies voimakas sen kaasi.
Vieri paasi pauhaten, jo Hiiden v?ki kuuli,?koko vaara kumisi, sen ukkoseksi luuli.
Kuului kalske kalpojen, nous j?ttein kansakunta.?Anja-rouvan poski oli valkeampi lunta.
?Menk??mme!? h?n virkahti ja vienolla?liikkehell? tarttui k?teen kumppalin. Se ??n' oli arka, hell?.
Se ??ni pyysi, rukoili: ?Vie minut, nosta, kanna?kauvas mets?n siimekseen, pois taakse taivaan rannan.
Ma unhoitusta halajan, sen yksin saan ma sulta.??Taideniekan syd?mess? s?ihkyi tuhat tulta.
Seisoi miehet miekka vy?ll?, vartoi Hiiden kansa.?Taideniekan rinta nous, h?n nautti voimastansa.
Sana vaan! Ja syliss??n oli maailma! Ken tuota?uskois? Mutta hiidet nuo ei liian kauvan uota.
Hetki lyhyt, lent?v?! Taas kaikk' oli niinkuin ennen.???net?nn? kumpainenkin astui alas mennen.
KUUDES LAULU.
Hiiden kansa on sellainen, ett? ken sen her?tt??pi,?sille se ikiviholliseksi ja painajaiseksi j??pi.
Sen syd?mess? aina aallot syksy-?iset pauhaa.?anna ei hiidet h?nelle y?n lepoa, p?iv?n rauhaa.
Taideniekan mielehen oli tunkenut tuska kuuma.?P?iv?t, y?t h?nen haaveissansa hautui sama tuuma:
valloittaa tuo valkokyyhky keinolla vaikka mill?.?Vaan mik? kerran ol' menetetty, ei takaisin tullut sill?.
Anja-rouva kohteli h?nt? niinkuin kerj?l?ist?.?Vait'olo vallitsi p?yd?ss?. Kaikk' kylm?? oli ja j?ist?.
Monet kerrat m??r?nnyt h?n oli jo l?ht?p?iv?n,?sent??n j??den. Toivoi toki h?ipyv?n tuon h?iv?n.
Saapui syksyn sade-ilmat, vesivirrat loiskui,?huoneissa oli h?m?r?, tiet likaa t?ynn? roiskui.
Anja-rouva p?iv?t poltti puita uunissansa.?Ruukin herrat humaltuivat pikku puolellansa.
Siell? asui sihteerit: Karl Johan Argillander,?virkaheitto mittari, ja Nikodeemus Flander,
kamreeriksi kutsuttu ja sivistynyt ?civis?,?juridiikan juttuherra, tietoniekka tiivis.
Niku puhui latinaa ja lauloi monet gluntit.?Sill? aikaa mittar' ehti ottaa monet ?klunkit?.
Passarina Santer' Palo, kauppa-apulainen,?hiukan yksinkertainen, mut tuiki tarkkaavainen,--
katsomahan varsinkin, min verran lasit vet??.?Siin' ei ollut vertaistansa Santerilla ket??n.
Sellainen oli seurakunta, jonk' oli rippi-is??patruuna. Nyt tullut oli taideniekka lis??.
Hyvinp? h?n ?kansliassa? n?ytti viihtyv?nkin,?naukun otti niinkuin muut ja kortit tunsi h?nkin.
Tullut kanssa patruunan my?s heist' oli hyv?t tutut.?Taisi h?n monet tarinat ja monet tytt?jutut,
joille nauroi kuollaksensa patruunamme parhain.?Yhdess? nyt n?htiin heid?t my?h??n sek? varhain.
Oli kerran istuttu