Järkimiehet miettimässä

Kaarlo Hemmo Tiihonen
彊
miettim?ss?, by Kaarlo Hemmo Tiihonen

Project Gutenberg's J?rkimiehet miettim?ss?, by Kaarlo Hemmo Tiihonen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: J?rkimiehet miettim?ss?
Author: Kaarlo Hemmo Tiihonen
Release Date: October 10, 2006 [EBook #19520]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK J?RKIMIEHET MIETTIM?SS? ***

Produced by Tapio Riikonen

J?RKIMIEHET MIETTIM?SS?
Kyh?eli
K. H. T. [Kaarlo Hemmo Tiihonen]
K. Malmstr?m'in kirjapaino, Kuopio. 1901.

I.
"No Elli, mit? olet tuuminut? Pysytk? eilisess? vastustamisessasi vai rupeatko my?nt?m??n", kysyi Mattilan is?nt?. "Olen sit? mielt?, ett? jos asiasta on jotain tuleva, on jo aika p??st? p??t?kseen."
"Mik? h?t? sinulla nyt taasen on?" vastasi Elli puolinaisella kiivaudella. "Olenhan jo ennen sanonut, ett? saat tehd?, mit? itse parhaaksi katsot, mutta semmoinen minun ajatukseni kuitenkin aina on, ett? minun is?lt?ni saatua perint?? sin? siin? tulet kyll? k?ytt?m??n. Eik? se tapahdu minun suostumuksellani, -- vaan olethan sin? nyt is?nt? talossa", lis?si h?n ivallisesti naurahtaen.
"Ja sin?, Elli, uskot, ett? min? moisen vastauksen saatuani ryhtyisin niin t?rke??n asiaan! Olethan sit? paitse liiankin selv??n antanut minun huomata, ett? omaisuus on sinun. Sen johdosta en tahdo muuta vastata, kuin vaan sanon, ett? sinua pyysin omakseni sinun itsesi, enk? rahojesi t?hden. Olen aina uskonut sinunkin olevan t?st? vakuutetun, mutta taitaapa olla syyt? ruveta ep?ilem??n, ett? olen erehtynyt. Kuitenkin muistutan sinua siit?, mit? ennen h?it?mme lausuin, ett? t?mm?isi? viittauksia en tahdo kuulla -- siihen en suoran luonteeni vuoksi ole luotu."
Mattilan Eljas nousi penkilt? ja l?hti ovea kohti. Astuessaan ulos, lausui h?n: "Menen ulkoniitylle v?ke? katsomaan ja toivon joutuvani suurukselle kotiin."
H?n oli pulska ja reipas mies tuo Eljas ja jo ulkomuodosta saattoi n?hd?, ett? h?n on sis?llisestikin kehittynyt. Jo lapsena oli h?nell? niin suuri lukuhalu, ett? sananparreksi tuli: "Eljaksen l?yt?? aina lukemasta". Koulutielle olisi mielell??n l?htenyt, mutta is? ei uskaltanut niin suuria varoja kysyv??n yritykseen poikaa p??st??, vaikk'ei periaatteessa mit??n vastaan ollut sanomista. Kansakoulun h?n kuitenkin sai k?yd?, meni sitten maanviljelyskouluun, viel?p? kansanopistossakin lukuvuoden oli. N?iss? kaikissa h?nen harrastuksensa kirjallisuuden viljelemiseen yh? kiihtyi. Ja kaiken hyv?n kirjallisuuden h?n itselleen hankkikin, mutta roskakirjallisuudesta muitakin varoitti. Mutta vaikka niin innokas lukumies oli, ei h?n kuitenkaan ty?ntekovelvollisuuttaan unohtanut. Aina h?n oli ty?aikana ty?ss?, eik? katsonut, oliko ty? raskasta vai huokeaa. Etenkin sen j?lkeen, kuin kotitalossa ero tehtiin ja Eljas sai oman pikku tilan, huomattiin, ett? h?n on ty?mies kiireest? kantap??h?n asti. H?nen valiolauseensa oli: "Taloa ei ole arvosteltava suuruuden, vaan sen mukaan, mink?laisessa kunnossa se on." Ja kuntoon h?n talonsa laittoikin. Siksip? yksin kielikellotkin silloin, kuin Eljas varhaista nuoruudesta asti syd?mess??n vallinneen taipumuksen johdosta solmitsi avioliiton siteet Elli Mannerheimon kanssa, yhtyiv?t muiden kanssa sanomaan: "Kelpaa siihen taloon em?nn?ksi tulla." Eik? juuri kukaan ajatellut, ett? Eljas oli rahanaimisen tehnyt, sit? v?hemm?n viel?, kun huomattiin, ett? h?n koetti omilla neuvoillaan pyrki? eteen p?in, ja jos milloin vaimonsa perint?rahoja k?ytti, tapahtui se aina t?m?n suostumuksella. Sanomattakin arvataan, ett? Eljas tuli vuosi vuodelta yh? enemm?n arvossa pidetyksi kunnassaan.
Kun Eljas ?sken kerrotun keskustelun loputtua oli huoneesta poistunut, j?i Elli yksin??n akkunasta katselemaan.
H?n n?ytti t?ll? kertaa hermostuneelta, mik? kuitenkaan ei est?nyt h?ness? olevaa hyv?ns?vyisyytt? n?kym?st?. Pohjaltaan Elli olikin hell?syd?minen nainen, jos kohta nuorena orvoksi j??ty??n oli vieraan kasvatuksen merkkej? h?nen luonteeseensa pinnalle tarttunut. Ensi kerran taisi tapahtua, ett? Eljaksen ja h?nen v?lill??n oli edes sen verran kiivauteen vivahtavaa sananvaihtoa ollut. Siksi Elli niin kovin miettiv?iseksi muuttui, ett? kun piiat h?nelt? t?it? kyseliv?t, olivat h?nen vastauksensa ep?selvi?, jopa v??ri?kin. Se her?tti kummastusta ja palvelijat alkoivat kesken??n kuiskutella yht? ja toista. He olivat kyll? havainneet, ett? em?nt? ja is?nt? vaihtoivat kesken??n muutamia vakavia sanoja ... oikeata riitaa se ei ollut ... mutta jotakin oli tapahtunut, se oli aivan varmaa...
Elli mietti ja mietti, ett? melkein alkoi p??t? pakottaa. H?n ei ymm?rt?nyt mit??n pahaa sanoneensa, oli vaan hieman viitannut ... niin, -- mutta eik?h?n kuitenkin ollut v??rin puhua is?ns? perinn?st?? Kuinka h?n tulikaan tuommoista maininneeksi, kun kuitenkin hyvin tiesi, ett'eiv?t rahat, vaan molemminpuolinen rakkaus oli Eljaksen ja h?net yhdist?nyt? "Ei, kyll? oli rumasti tehty ruveta puhumaan is?n-perinn?st?... Mutta enh?n k?sit? henkivakuutusta, enk? sen hy?dytt?v?isyytt?. Ovathan rahat pankissa varmassa tallessa. Miksik?h?n on Eljas ruvennut puuhaamaan henkivakuutuksen ottamista, viel?p? tahtoisi sen kerrassaan maksettavaksi? Eih?n siihen ole pakkoa. Mutta kun en kuitenkaan ymm?rr? tuota ja kun tied?n, ett? Eljaksella on tosi-sivistyst? ja kuntoa ja ett? h?n on niin henkivakuutukseen kuin kaikkeen muuhunkin t?ydellisesti perehtynyt, niin miksik?s en voi huoletta j?tt?? sit? h?nen p??tett?v?ksens?? No, niinh?n min? teinkin. Mutta lis?sin niin ilkeit? sanoja -- hyi, kuinka olin itsekin ilke?!"
T?h?n loppui Ellin mietiskely, sill? palvelijoita alkoi saapua suuruksen valmistelupuuhiin. Pian p?yt? oli katettu. Vastoin tavallisuutta ei is?nt?? n?kynyt.
"Sy?k?? nyt t?ll? kertaa yksin?nne", sanoi em?nt?. "Is?nt? meni ulkoniitylle, eik? ole varmaa tietoa, koska h?n palajaa. Ja kiirett? t?ss? on kotiniityll?kin, niin ett'ei ole aikaa tuhlattavana. Min? sy?n sitten is?nn?n kanssa."
Keskell? ateriaa saapui is?nt? ja asettui p?yd?np??h?n tavalliselle
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 14
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.