Jouluvieraita | Page 2

Emil Nervander
sulki ja avasi taasen silm?ns?, vilkaisi is?n, ?idin ja veljen muotokuviin, jotka olivat ?ljyyn maalatut. N?m?t henkil?t olivat aikoja sitten kuolleet. H?n kuunteli, mitenk? porstuanovi avattiin ja suljettiin, sek? ihmetteli, kuka oli tullut. Sitten h?n lausui moniaita hyv?ilysanoja kanarilinnuille, jotka t?n??n olivat mit? hilpeimm?ll? tuulella ja lauloivat t?ytt? kurkkua.
Ennen pitk?? aukesi taasen salin ovi. Hedda palasi siskonsa luo ja h?nen edell??n k?veli nuori tytt?, kantaen kahvitarjointa.
"N?etk?, Roosa", sanoi h?n, "pikku Emma on tullut toivottamaan meille hauskaa juhlaa, vaikka h?n eilen jo sai luvan olla poissa joulup?ivin?. Ja ompa h?n ollut minulle oikein hyv?ksi avuksi keitti?ss?."
"Hyv?? p?iv??, hyv?? p?iv??, kiltti Emma! Sin?p? olit oikein yst?v?llinen. Jospa nyt teille kaikille tulisi iloinen juhla", virkkoi Roosa hyvin tyytyv?isen? heid?n nuoren auttajansa kohteliaisuuteen.
"Ja niinp? on Emma", jatkoi Hedda, tyt?n ansioita luetellen, "tuonut meille kelkan t?yden tuoreita kuusen havuja, niin ett? voimme pit?? koko pitk?n juhlan porstuata hienona."
"Mutta sin?h?n olet oikein kiltti", sanoi Roosa yst?v?llisesti, pehme?ll? k?dell??n keve?sti taputtaen nuoren, kukoistavan tyt?n sormia, jotka olivat pakkasesta k?yneet punaisiksi. "Nyt t?ytyy sinun, Hedda, tarjota Emmalle kuppi l?mmint? kahvia leiv?n kanssa ja, kuulehan viel?, mantelikieku my?skin. Sinun pit?? juoda kaksi kuppia, niin ett? l?mpenet; t?n??n on ulkona kylm?. Ja onnellista juhlaa, kiltti lapseni, vie terveisi? kotia! Onnellista juhlaa!"
Hedda saattoi Emman sairaan huoneesta, ja, yst?v?llisesti p??t?ns? ny?k?ytt?en, kiitti Roosa nuorta tytt??, kun n?ki t?m?n poistuessaan pist?v?n muutamia hentoja kuusenoksia linnuille h?kin ristikosta.
"Kuinka yst?v?llisi? kaikki sent??n ovat meille vanhoille", ajatteli Roosa taasen yksin j??ty??n.
* * * * *
P?iv? kului kulumistaan. Molemmat siskot s?iv?t pient?, vaatimatonta puolista kilvan kanarilintujen kanssa, ja sitten alkoi Hedda laittautua illempana l?hte?kseen heid?n l?heisimpien sukulaistensa luokse pappilaan. H?nen piti siell? viett?? pari tuntia jouluaatosta. Semmoinen oli Roosan ehdoton tahto.
"N?etk?s, hyv? Roosa", sanoi Hedda, sitoessaan p??h?ns? parhaimman valkoisen myssyns?, "tied?t kyll?, ett? min? en halua j?tt?? sinua, mutta en tahdo menetell? vastoin mielt?si, koska itse lupasit serkulle, ett? min? tulisin. Ja niin he saattaisivat luulla, ett? sin? olisit hyvin huonona, joll'en tulisi t?n? iltana heille, ja sit?h?n he eiv?t saa ajatella, koska p?iv? p?iv?lt? tulet mielest?ni yh? reippaammaksi. Saa n?hd?, emmek? me molemmat ensi vuonna yhdess? viet? jouluaattoa pappilassa. Siit?p? vasta oikea ilop?iv? koituisi."
"Niin, saa n?hd?", sanoi Roosa hym?ht?en.
Alkoi jo h?m?rt??.
Roosa kysyi paljoko kello oli ja virkkoi sitten: "Onko sinulla nyt kaikki valmiina, jos pappilan nuori v?ki t?n?kin vuonna tulisi tervehtim??n minua jouluaattona?"
"Niinp? niinkin", vastasi Hedda ja alkoi sytytt?? kynttil?it? molemmissa huoneissa. "Isois?n kauniit pontalviinilasit ovat esill? salissa ja n?ytt?v?t muhkeilta kristallikarahvin rinnalla, jossa tuo punainen kirsikkamarjaviini niin koreasti helmeilee. Ja mantelikie'ut, uskallan toivoa, tulevat kiihdytt?m??n ruokahalua. Luulen niiden t?n? vuonna onnistuneen yht? hyvin kuin Margret t?din t??ll? ollessa viisi vuotta sitten, jolloin saimme osaksemme paljon kiitosta leivoksistamme."
Samassa sairaan herkk? korva kuuli ??ni?, jotka l?hestyiv?t taloa. Hedda riensi asettelemaan patjoja siskon ymp?rille, niin ett? h?n saattaisi olla puoleksi istuallaan vuoteessa ja ottaa nuoria vieraita vastaan, joiden kuultiin nyt tulevan portaita yl?s.
"Tied?tk?, Hedda hyv?", virkkoi sill? v?lin Roosa, "meill? on t??ll? pieness? yst?v?llisess? nurkassamme sent??n oikein hyv? ja hauska ollaksemme", ja h?n puristi heikosti siskon uskollista k?tt?.
"Jumalalle kiitos kaikesta", lausui Hedda, luoden sairaaseen ?idillisen silm?yksen, "kes?st?, ja kev??st?, syksyst? ja joulusta".
Hell?varoen h?n viel? laittoi sisaren hienon myssyn kuntoon, veti oman kaulavaippansa ylemm?ksi hartioilleen ja meni hilpe?n? ja iloisena kuin ainakin vastaanottamaan nuoria vieraita, jotka t?ll? v?lin vanhan tavan mukaan olivat keitti?ss? heitt?neet ylt??n p??llysvaatteensa.
Nuorisojoukko, joka seuraavassa tuokiossa t?ytti vanhojen siskojen huoneen, muistutti, n?in t??ll? ollessaan, pient? kimppua tuoreita kukkia: kahdeksantoistavuotias Tyyra, joka t?n??n tavallista enemm?n ilosta hehkui, kuusitoistavuotias, kaino Jenny sek? n?iden nuoret sisaret, rakastettava, hempe? Anni ja meluava Eeva. Muistettava on my?skin reipas, jo kahdentoista vuoden ik?isen? miehek?s Matti, joka t?tien edess? tarmokkaasti kumarsi ja siin? onnistui vet?m??n n?iden huomiota uusiin, ihan kummallisen ??nekk?ihin saappaihinsa, joiden kirjavia, sangen komeita raksia h?n ei katsonut varsin sopivaksi n?ytt?? muille kuin pappilan renkituvan pojille.
Nuoret kokoontuivat reippaan, yst?v?llisen Hedda t?din ymp?rille kuten kananpoikaset emonsa turviin. H?nell? oli heid?n jokaisen varalle leikillinen sana taikka pieni hyv?ily, viedess??n heid?t siskon luo, joka silminn?ht?v?sti ihastui, n?hdess??n n?it? nuoria ja sit? kainoa intoa, jolla kukin kiiruhti antamaan joululahjansa, pieni? salaper?isi? k??r?j?, joihin uskomattoman paljon lakkapahkurolta oli painettu. Hedda t?ti saisi pappilassa joululahjansa, mutta nuoret tahtoivat kaikin mokomin olla itse n?kem?ss? kun Roosa t?ti avasi h?nelle kuuluvat k??r?t, sill? se tuotti heille verratonta huvia.
Kiitokset olivat tietysti yht? syd?mmelliset kuin antajain tarkoitukset, ja nyt seurasi tuo joka vuosi uudistuva kysymys: "Rakas Hedda, mit? meill? nyt on herttaisille vieraillemme tarjottavaa?" jolloin n?iden mieliin aina johtui -- eik? siit? ollut kovinkaan pitk? aika kuin vanhemmat n?ist? viel? olivat lapsia -- mit? herkullisimmat mantelikie'ut, jommoisia ainoastaan t?dit osasivat leipoa, sek? pienet, kummallisen n?k?iset lasit, jotka n?yttiv?t ik??nkuin sadoista l?pikuultavista j??palasista kokoon pannuilta ja joissa makea kirsikkamarjaviini, punaisena loistaen, ik??nkuin tulta iski.
"On kuin onkin" -- olihan "meill?" t?n?kin vuonna yht? ja toista rakkaille lapsille tarjottavaa, ja kana poistui poikasineen saliin, jossa sit? pakistiin ja naurettiin ja sy?d? mukellettiin. Katkonaisia lauseita niinkuin: "juuri t?n? aamuna leivotut" -- "ota lis?? hyv? Tyyra"
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 26
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.