Iloisia juttuja IV | Page 2

sekasin samoihin astioihin, joista niit? tappelulla sai ammentaa kuppeihinsa. Meritaudin vallitessa ruokavarasto aina sai tuntuvia lisi? oksennuksesta, ja kaikki vaan pantiin menem??n t?ydest?. Sy?ty? kupit ja muut sy?m?kalut pesem?tt? koottiin suureen s?kkiin, josta ne samanlaisina kaadettiin likaiselle, oksennusta kuohuvalle kannelle, kun taas tuli uuden aterian aika. N?in ollen yhti? menettelee varsin k?yt?nn?llisesti myydess??n matkalippuja yksinomaan ruuan yhteydess?, sill? harvalla riitt?? sisua sy?d? t?llaisissa oloissa montakaan kertaa, joten laivan ruokavarat s?ilyv?t melkein semmoisinaan kuukausm??ri?.
Kaiken j?rjestyksen puute edist?? ep?siveellist? el?m?? matkustajain kesken. Laivav?ki on siin? hyv?n? esimerkkin?. Naisten sivu merimiehet tuskin kertaakaan p??sev?t koskematta heihin ja hyv?ilem?tt?. Muita kohtaan heid?n k?yt?ksens? on raakaa ja r?yhke??, niin ett? t?intuskin v?ltet??n k?sirysy?. Aito suomalainen h?vytt?myys esiintyy p??llikk?kunnankin kohtelussa. Siivo puhuttelu kuuluu harvinaisuuksiin. Suurella huolella on laivojen miehist?ksi valittu umpiruotsalaisia, jotta osaisivat mahdollisimman suurimmalla ylenkatseella kohdella suomalaista siirtolaista.
Jos Suomen H?yrylaiva-Osakeyhti?n tarkoituksena on ollut j?rjest?? olot t?llaisiksi sent?hden, ett? jokaiselle l?htij?lle tulisivat mukaan mit? karvaimmat muistot synnyinmaasta ja sen kautta koti-ik?v? karkottuisi, on yhti? t?ydellisesti onnistunut saavuttamaan tarkoituksensa.
Mutta se ei liene ollut tarkoituksena. Sill? -- nyt vasta seuraa h?vytt?myyden huippu -- perille p??stess? vaadittiin siirtolaisia allekirjoittamaan todistus, jonka mukaan heit? oli kuljetettu puhtaissa, tilavissa hyteiss?, makuutettu hyvill? vuoteilla, olivat saanee kyll?lt??n maukasta ja ravitsevaa ruokaa, nauttineet hyv?? kohtelua j.n.e. Tuota todistusta arvatenkin vast'edes k?ytet??n uusien uhrien houkuttelemiseksi. Jotkut ruotsalaiset p?ll?p??t siihen t?ll? kertaa panivat nimens?, mutta suomalaisia ei mill??n saatu tahallista t?rke?? valhetta todistamaan. Aikoivat sensijaan Amerikkaan p??sty??n kyh?t? vastalauseen sit? vastaan. Siihen min?kin syd?mest?ni yhdyn.
N?in menettelee se yhti?, jonka suomalais-amerikkalainen sanomalehti "Siirtolainen" kertoo "osottaneen todella haluavansa harrastaa siirtolaisten parasta", se kun on l?hett?nyt er??n kapteenin tutkimaan siirtolaisten kuljetusta -- yhti?n omissa laivoissa! Jos yhti? todella taikka leikill? jotakin parannusta aikoisi, voisivat sen rasvamahat johtajat itse n?hd?, kuulla, haistaa ja maistaa aivan tarpeekseen jo Helsingin tai Hangon satamissa, ilman sen pitempi? tutkimusmatkoja. Mutta sellaisista aineksista kuin tuokin yhti? on koottu, ei voi mit??n parempaa toivoa.
Toisessa luokassa.
Luomistarun mukaan on ihminen -- alussa sama kuin "mies" -- luotu maan tomusta, ja nainen luotu miehen kylkiluusta. Mutta minun Lienani on t?ss? kohden poikkeus muista naisista. H?nt? ei ole luotu miehen kylkiluusta, ei ainakaan minun, sill? ne ovat kaikki tallella. Ei h?nt? voi sanoa edes kalanluista kyh?tyksi, vaikka h?n nuorempana on pit?nyt korsettia. Ne h?n on hylj?nnyt jo aikaa, joten h?n nyky??n on miellytt?v?n pehme? kosketella.
Lienani on kuin onkin maan tomusta luotu. Mutta ei ylimalkaan maan tomusta, vaan erityisesti ja yksinomaan Suomenmaan tomusta. Kun h?n tuli mukaan, tuntui kuin olisi kappale Suomenmaata l?htenyt kanssani harhailemaan tuntematonta tulevaisuutta kohden.
H?n se itkusilmin minulle huomautti, ett? nyt sit? ollaan aikeissa j?tt?? is?nmaa. Min? en olisi koko juttua muistanut, kun Helsingin rannassa heitt?ysin pitk?lleni samettisohvalle "Arcturuksen" per?hytiss?. Olin siell? kuin kotonani, enk? aikonut vaivata p??t?ni tai syd?nt?ni mill??n haikeilla ajatuksilla. Passit ja muut paperini olivat reilassa, matka-arkkuni lastiruumassa, aatokseni Amerikassa, ja itse t?ss? hyllyv?ll? vuoteella. Synkk? syys-y? peitti Suomen muistorikkaan p??kaupungin. Rauhassa ne nyt siell? veteliv?t unia is?nmaan pylv??t, kapitalistit, santarmit, kasakat ja kaikki. Olisi nyt vaan laiva irrottanut k?ytens?, en olisi mit??n tiennyt erohetken katkeruudesta.
Mutta laiva ei pit?nyt kiirett?, eik? t?ss? loikoessani unikaan tullut silmiini. Kuulin huudettavan Kaaproa oven takana. Vaadittiin tulemaan kannelle. Jollain tavalla oli Ty?v?enyhdistyksell? saatu tiet?? l?hd?st?ni, ja sielt? oli joukko parhaita taistelutovereita rient?nyt rantaan. Toisessa ryhm?ss? seisoi metodisteja, saattamassa jotakuta uskovaistaan. Ne virittiv?t virren, josta oli seurauksena, ett? meid?nkin v?ki loihe laulamaan. "K?y eesp?in v?ki voimakas!" kajahti ensiksi ja "Proletaarilaulu" lopuksi, silloin kun laiva jo k??nsi keulaansa ulapalle p?in.
T?llaiset juhlallisuudet niihin kuuluvine k?ttelyineen, kukkavihkoineen ja huiskutuksineen muuttivat l?ht?tunnelman kokonaan toiseksi kuin olin aikonut. Yksi mies Suomesta sinne tai t?nne ei merkitse mit??n, niin olin ajatellut, -- korkeintaan joku kirous j?lkeen ja vahingon-ilon irvistys. Mutta nyt tuli onnentoivotuksiakin.
Hangossa n?in siirtolaisia tuotavan kuin kanaparvea. Agentti kulki edell?, k?det lev?ll??n, huutaen ja huitoen kuin rajamies, ja vaatien k?velem??n milloin hiljempaa, milloin kovempaa, ilman pienint?k??n aihetta, vain huvikseen, rillatakseen "pitk?tukkien" kanssa. N?kyi olevan aika velikulta miehekseen.
Hangossa se vasta tuli lopullinen ero synnyinmaasta. Saattov?ke? oli siell?kin paljon rannassa, mutta minua ei kukaan tuntenut. Siell? liehuttivat nen?liinojaan illan pime?ss?. Laivan siivoojanaiset k?yttiv?t tilaisuutta p?yt?liinojen puhdistamiseen, huiskuttaen niit? laivan partaalla, ja siihen vastattiin rannalta yh? kiihtyv?ll? innolla, kunnes pimeys peitti kaikki. N?kyi en?? vain muutamia tulia pime?st? y?st?, ja hetkisen kuluttua oli "Hankoniemen silm?n" yst?v?llinen vilkutus ainoana hyv?stij?tt?n? kotimaasta. Viimeinen y? Suomen merirajan sis?puolella -- kukapa niit? ristiriitaisia ajatuksia jaksaa kertoa; tulkita niit? kesken??n taistelevia tunteita, ja ket?p? ne huvittanevat? J??k??t sinne, minne j?iv?t -- joshan eiv?t joskus j?less?ni rient?ne ja vaatine takasin palaamaan.
Mukava makuusija ja hyv?t ruuat laivassa lepyttiv?t hetkeksi Lienani is?nmaan-kaipuun. Matkatoverit olivat my?s hauskaa v?ke?. Ensinn?kin joukko suomea puhuvia nuoria konttoristeja, jotka aikoivat menn? K??penhaminan kautta Hampuriin; aina hymyilev? pariisilainen, joka oltuaan puolitoista vuotta umpisuomalaisella paikkakunnalla, osasi suomea pian puhtaammin kuin me, ja vei Pariisiin mukanaan suomalaishempukan kainaloiseksi kanakseen (tosin ranskalaiseen tapaan -- vihkim?tt?); oululainen konttoristineiti, ollut ennen Amerikassa, puhui englanninkielt? ja entisten kokemustensa opastamana kuletti kerallaan suurenmoisen varaston ruokatavaroita, joita auliisti tarjosi