Ilman menestyksettä | Page 2

kertoon teille, ett? olen aikeessa naida, ainoastaan selvitt??kseni teille, ett?, jos tahtoisinkin, niin en voi teit? raukkaa auttaa, ja nyt saatatte minun uskomaan ett? se oli julmasti minulta tehty menn? naimiseen eik? teit? auttaa. Sanokaa, onko se kauniisti teilt? raiskalta tehty?
"Kuulkaa minua, rakas Sally! Rukoilemiseni ei koske vastaista apua, vaan mit? jo on tapahtunut. Sen voitte t?ytt?? kahdella sanalla."
"Vai niin. T?m?h?n pahenee pahenemistaan," sanoi Sally. "Mist? min? tiet?isin ne kaksi sanaa, joita tarkoitatte?"
"Sen tied?tte. Mik? nimi on annettu minun lapsi raukalleni? En kysy enemp?t?. Olen lukenut lastenhuoneen asetukset ja tied?n, ett? h?n on kastettu ja kirjoitettu kirjaan jollaan sukunimell?. H?n kastettiin viime maanantai iltana. Kuinka ovat h?nt? kutsuneet?"
Ellei Sally olisi sit? est?nyt, niin olisi rouva heitt?ynyt polvilleen h?nen eteens? sen sivukadun syv??n mutaan, jonne olivat eksyneet. Se oli v?est? tyhj?, toisessa p??ss??n suljettu kuja, joka vei L?yt?lastenhuoneen pime?h?n puutarhaan.
"Heitt?k??! heitt?k??! minun k?y mieleksi ik??nkuin aikoisin tehd? jotaan hyv??. Antakaa! min? viel? katson teid?n kauniita silmi?. Laskekaa molemmat k?tenne minun k?siini ja luvatkaa sitten, ettette kysy enemp?? kuin ne kaksi sanaa."
"Sen lupaan."
"Ja ettette koskaan v??rink?yt? niit?, jos min? sanon ne teille."
"Ei koskaan! Ei loskaan."
"Walter Wilding."
Rouva painaa kasvonsa lastenhoitajan rintaan, vet?? h?nt? syliins?, lukee siunauksen ja sanoo: "Suudelkaa h?nt? minun puolestani" ja on samassa kadonnut.
* * * * *
Vuosiluku on 1847, p?iv? on ensimm?inen pyh? lokakuussa. Pyh?n Paavalinkirkon suuri kello on puoliv?liss? 2. T?n? p?iv?n? on L?yt?lastentuoneen kello yhdess? tuomiokirkon kellon kanssa. Jumalanpalvelus kappelissa on lopetettu, ja l?yt?lapset sy?v?t puolista.
Tavallisuuden mukaan on paljon katselijoita atrioimisissa, kaksi tai kolme hallitusj?sent?, koko perheit? rahvaasta, pienempi? joukkoja sek? mies- ett? naispuolia ja yksityisi? henki? eri kansaluokista. Kirkas syysaurinko loistaa raittiisti ja iloisesti saleihin ja raskaat ikkunat, joidenka kautta se paistaa, ynn? paneilatut sein?t, joihin se heijasee, johdattavat mieleen Hogarthin mainioita tauluja. Tytt?in ja nuorempain lasten ruokasali n?ytt?v?t paraiten vet?v?n katselijoita luokseen. Siististi puetut vartiattaret kulkevat hiljaa j?rjestettyin p?yt?in ymp?ri; katselijat k?velev?t taikka seisahtavat mielens? mukiin, ja kuiskuttavatkin usein kesken?ns? ja monet kasvoinmuodot her?tt?v?tkin syyst? huomiota puoleensa. Muutamat katselijoista ovat alinomaisia vieraita t??ll? ja ovat saaneet tuttavia nuorisossa. He nojautuvat alas ja puhuvat pari sanaa nuoren tuttavansa kanssa. Jokaisella lapsella oli m??r?tty sijansa p?yd?ss?. Vieraitten syd?mellisyydelle ei suinkaan ole viaksi luettava, ett? n?ill? sijoilla tavallisesti n?hd??n hyv?ns?vyisilt? n?ytt?vi? lapsia. T??nkaltaiset kohtaukset, ehk? kuin v?h?p?t?isi?, katkaisevat miellytt?v?ll? tavalla pitkien laveain salien ja siell? j?rjestettyin ruokap?yt?in ik?v?? yksimuotoisuutta.
L?sn?olijain joukossa on er?s huntuun puettu rouva ilman kumppalitta. N?ytt?? kuin uteliaisuus ja sattumus ensi kerran olisi vienyt h?nen t?nne. H?n n?ytt?? h?mm?styneelt? ja k?velless??n pitkin p?yt?rivej? ovat askeleensa viivyttelev?iset ja k?yt?ksens? ujo. Viimein h?n tulee poikalasten ruokasaliin, jossa ei n?e yht??n vierastajaa, kun aukasee oven.
Mutta juuri oven vieress? seisoo sattumalta vanha, vartioitseva nainen, jonkunmoinen em?nn?itsi?, jolle rouva tekee muutamia yksinkertaisia kysymyksi?: kuinka monta poikalasta siell? on; mill? ij?ll? ne tavallisesti p??stet??n ulos mailmaan: n?ytt?v?tk? ne usein halua p??st? merelle j.n.e. N?in h?n jatkaa yh? alenevalla ??nell?, kunnes viimein kysyy: "Kuka n?ist? on Walter Wilding?"
?mm? pudistaa p??t?ns?. Se on vastoin asetuksia.
"Tied?ttek? kuka on Walter Wilding?"
Vartiatar tuntee kuinka ter?v?sti rouvan silm?t tutkivat h?nen kasvoja ja laskee silm?ns? laattiaan, jotteiv?t mit??n ilmoittaisi k??ntymisell? ehk? oikealle kohdalle.
"Tied?n kyll?, mutta minulla ei ole oikeutta ilmoittaa mit??n nime? vieraille."
"Noh hyv?! Sitten h?n voitte h?nt? osoittaa ilman mit??n puhumatta."
Rouvan k?si l?henee hiljaa vartiatarta. Viipymys ja ??nett?myys.
"Min? menen ymp?ri p?yti? --" sanoo vartiatar n?ht?v?sti ilman rouvaa puhuttelematta. "Seuratkaa minua silmill?nne. Se poika, jonka tyk?n? seison ja jota puhuttelen, ei ole se, jota kysytte, vaan se, jota kosken, se on Walter Wilding. ?lk?? en?? puhutelko minua ja menk?? v?h?n syrj??n."
Sukkelasti seuraten viittausta, rouva menee edemm?ksi saliin ja katselee ymp?rillens?. Heti sen j?lkeen vartiatar menee arvelevaisesti alas pitkin p?ytien ulkopuolta, vasemmalle, l?pi koko rivin, k??ntyy takaisin ja menee pitkin sis?puolta. Salaa iskien rouvalle silm?? h?n nojautuu alas, kallistuen eteenp?in ja puhuu. Se poika, jota h?n puhuttelee, nostaa p??t?ns? ja vastaa. Kuunnellen mit? poika vastaa, h?n panee hell?mielisesti ja luonteasti k?tens? sen pojan olkap??lle, joka istuu vieress? oikealla puolella, ja ett? t?m? tekem?ns? tulisi selv?sti n?kym??n, taputtelee h?n h?nt? pari kertaa ennenkuin l?htee. Sitten h?n k?velee viel? kerran ymp?ri p?yti?, ilman muihin koskematta, ja menee ulos toisessa p??ss? suurta salia olevasta ovesta.
Atria on lopetettu, ja rouva menee my?s alas pitkin p?yt?in ulkosivua, alkaen vasemmalta ja pitkin koko rivi?, k??ntyy ja tulee takasin pitkin sis?puolta. Onneksi h?nelle on sill? aikaa useampia vieraita tullut saliin, seisoen siell? t??ll? erill??n. H?n lykk?? huntunsa syrj??n, seisahtuu pojan viereen, jota oli vartiatar taputellut ja kysyy h?nelt? kuinka vanha h?n on.
"Kolmannella toista" -- vastaa poika, katsoen kysyj?t? kirkkailla silmill?.
"Oletko terve ja tytyv?inen t??ll??"
"Olen."
"Saatko sin? ottaa vastaan t?m?n konfektin minulta?"
"Saan, jos tahdotte olla niin hyv? ja antaa sen." Nojauten t?t? toimitusta varten alas, koskee rouva otsallaan ja hivuksillaan pojan kasvoja, ja peitt?yten j?llens? huntuunsa menee h?n ulos ovesta taaksensa katsomatta.

ENSIMM?INEN N?YT?S.
Esirippu nousee.
City nimiseen osaan Lontoon kaupunkia er??sen kartanoon, jolta puuttui ulosment?v?? sek? vaunuille ett? jalkamiehille ja joka oli jyrk?n, liukkaan, ja monimutkaisen kadun varrella, mik? katu yhdist?? Tower-Street-