Helgelannin sankarit

Helgelannin sankarit

The Project Gutenberg EBook of Helgelannin sankarit, by Henrik Ibsen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Helgelannin sankarit N?ytelm? nelj?ss? n?yt?ksess?
Author: Henrik Ibsen
Translator: C. Edv. T?rm?nen
Release Date: January 31, 2006 [EBook #17651]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HELGELANNIN SANKARIT ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.

Helgelannin sankarit.
N?ytelm? nelj?ss? n?yt?ksess?.
Kirjoittanut Henrik Ibsen.
Alkuper?isest? Suomentanut C. Edv. T?rm?nen.
Ensimm?isen kerran julkaissut A. W. Lindgren 1878.

J?senet:
?RNULF VUONOILTA, piirikunnan vanhin Islannista. SIGURD V?KEV?, meri-ruhtinas. GUNNAR HERSE, rikas talonpoika Helgelannissa. THOROLF, ?rnulf'in nuorin poika. DAGNY, ?rnulf'in tyt?r. HJ?RDIS, ?rnulf'in kasvate. K?RE, talonpoika, helgelantilaiaen. EGIL, Gunnar'in poika, nelj?vuotias. ?RNULF'in kuusi vanhempaa poikaa. ?RNULF'in ja SIGURD'in miehi?. VIERAITA, talonmiehi?, naisia, henkipattoja j. n. e.
_Tapaus Eerikki Verikirveen aikana Gunnarin talossa ja sen l?heisyydess?, Helgelannissa Pohjois-Norjassa._

Ensimm?inen n?yt?s.
(_Korkea rantamaa, joka jyrkk?n? ?yr??n? per?lt? sattuu mereen. Vasemmalla maja, oikealla tuntureita ja havumets??. Kahden sotalaivan mastot n?kyv?t lahdella; kaukaa oikealta luotoja sek? korkeita saaria; meri rauhattomana aaltoilee; on talvi, myrsky- ja kova pyry-ilma._)
(SIGURD _tulee alhaalla, rannalta laivoistaan, puettuna valkoiseen mekkoon hopea-v?ineen, siniseen kappaan, kapeat metallivanteet s??rien ymp?rill?, karvaiset keng?t, ter?s-lakki, sivulla lyhyt miekka_. ?RNULF _n?ytt?ikse samassa ylh??ll? tunturien v?liss?, puettu tummaan lammasnahkaiseen takkiin, rinta-verhoon ja rauta-s??rystimiin, sek? karvaisiin kenkiin, hartioilla ruskea sarka-kaapu, jonka p??npeite on vedetty ter?s-lakin ylitse, jotta osa kasvoista peittyy. H?nell? on uljas sankarin vartalo, pitk? valkoinen parta; h?n on vanha, selk? v?h?n k?ykistynyt; aseina h?nell? on ympyri?inen kilpi, miekka ja keih?s_).
SIGURD (_astuu ensin esiin, katselee ymp?rilleen, huomaa majan, kiirehtii sen ovelle, jota koettaa auki murtaa_).
?RNULF (_huomaa sen tuntureilta, h?mm?styy n?hdess??n Sigurdin, n?kyy tuntevan h?net, astuu alas, huutaa_):
V?isty, rosvo!
SIGURD (k??ntyy, k?dell??n pit?en kiini miekan kahvasta). Nyt ensikerran elossani, jos niin tekisin!
?RNULF. Sinun pit??, t?ytyy! Min? tarvitsen tuon majan y?-suojaksi vilustuneille miehilleni.
SIGURD. Ja min? uupuneelle vaimolle.
?RNULF. Minun mieheni ovat arvoisammat, kuin sinun vaimosi.
SIGURD. Siis ovat Helgelannin mets?-rosvot erinomaisessa arvossa!
?RNULF (Keih?st??n kohottaen). Tuon sanan saat sin? kalliisti maksaa.
SIGURD (miekkansa vet?en). Nyt, ukko, k?y sun huonosti!
(?rnulf hy?kk?? Sigurdia vastaan, Sigurd puolustaikse).
(DAGNY ja Sigurdin miehi? rannasta; ?RNULF'IN KUUSI POIKAA tuntureilta, oikealta).
DAGNY (_v?h?n edell?, puettu punaiseen hameesen, siniseen kaapuun ja p??peitteesen, huutaa_):
T?nne kaikki Sigurd'in miehet! Is?nt?ni ottelee oudon kanssa!
?RNULF'IN POJAT. Ukon avuksi! (astuvat alas).
SIGURD (miehilleen). Olkaa alallanne; kyll? tulen yksin?ni toimeen.
?RNULF (pojilleen). Antakaa mun taistella rauhassa! (_ahdistaa Sigurdia_). Vertasi m? tahdon n?hd?!
SIGURD. N?et ensin omasi! (_haavoittaa h?nt? k?sivarteen, jolta keih?s putoo_).
?RNULF. Sep? sankari-ly?nti, retkeill?!
Miehekk??sti miekkaas K?yt?t, kunnokkaasti; Sigurd v?kev?nkin H?pe??n saat asti!
SIGURD (hymyillen). Siis on h?pe? h?nelle kunniaksi.
?RNULF'IN POJAT (h?mm?styksell?). Sigurd! Sigurd v?kev?!
?RNULF. Mutta ter?v?mmin sattui ly?ntis sin? y?n?, jona multa tytt?reni Dagnyn ry?stit (heitt?? p??n-peitteen niskoilleen).
SIGURD MIEHINEEN. ?rnulf vuonoilta!
DAGNY (iloisesti, vaan kuitenkin v?h?n levottomasti). Is?ni ja veljeni!
SIGURD. Astu taakseni.
?RNULF. Tarpeetonta (l?heten Sigurdia). Min? tunsin sinut heti, kun sun n?in, senvuoksi aloinkin taistelun; koettaa tahdoin, oliko per?? huhussa, joka kertoi sinun olevan uljahimman sankarin Norjan-maassa. No, nyt rauha ja sopu v?lill?mme olkoon!
SIGURD. Paras olisi, jos niin olla voisi.
?RNULF. Tuossa k?teni! Sin? olet uljas urho; niin jykevi? ly?ntej? ei viel? kukaan ole ?rnulf-vanhuksen kanssa vaihtanut.
SIGURD (puristaa h?nen tarjottua k?tt??n). Olkoon se viimeinen miekan-ly?nti meid?n v?lill?. Ja nyt tuomitse itse asia, joka v?lill?mme riidassa ollut on, tyydytk? n?ihin ehtoihin?
?RNULF. Tyydyn, ja pian kiista p??tet??n. (toisille) Niin tiet?k?? siis kaikki, mist? kysymys on. -- Viisi talvea sitten oli Sigurd ja Gunnar Herse viikinki-retkill??n Islannissa, ja oli heill? olopaikkansa l?hell? minun taloani. Silloin ry?sti Gunnar kasvate-tytt?reni Hj?rdis'in; vaan sin?, Sigurd, otit oman lapseni, Dagny'n, ja purjehdit pois h?nen kanssaan. Siit? ry?st?st? tuomitsen sinun maksamaan sakkoa kolmesataa hopeassa, ja sill? olkoon paha ty?si sovitettu.
SIGURD. Helpot ovat ehtosi; mainitut kolmesataa suoritan, lis?ten niihin viel? silkkikaapun; se on lahja Englannin Aedhelstan-kuninkaalta ja niin hyv?, kuin Islannissa koskaan k?ytetty on.
DAGNY. Oikein, uljas is?nt?ni; vasta nyt on mieleni rauhainen! (puristaa is?ns? ja veljens? k?tt?, puhuttelee heit? hiljaa)
?RNULF. On siis sovinto v?lill?mme voimassa, ja pidett?k??n Dagny aivan samassa kunniassa, kuin olisi h?n laillinen vaimosi sukulaistensa suostumuksesta.
SIGURD. Ja minuun saatat nyt luottaa, niinkuin omaan sukuusi ainakin!
?RNULF. Varmaan luulen saattavanikin, ja heti panen hyvyytesi mua kohtaan koetukselle.
SIGURD. Valmis olen, milloin tahdot; sano suoraan, -- mit? vaadit?
?RNULF. Apuasi ty?ll? ja neuvolla. T?nne olen tullut etsim??n Gunnar Herse?, vaatimaan h?nelt? sakkoa Hj?rdis'in ry?st?st?.
SIGURD (h?mill??n). Gunnar'ia!
DAGNY (samoin). Ja Hj?rdis'i?, -- mist? ne l?yt???
?RNULF. Kotoaan Gunnarin talosta, luulisinma.
SIGURD. Ja se on -- --?
?RNULF. Muutaman nuolen-lennon p??ss? t?st?; etk? sit? tiennyt?
SIGURD (voitetulla liikutuksella). En todentotta! Aivan v?h?n olen kuullut Gunnarista siit? saakka, kuin viimeksi yhdess? Islannista purjehdimme. Ylt'ymp?ri olen vaeltanut viikinki-retkill?, palvellut useata ulkomaan kuningasta; Gunnar on vain kotonaan viihtynyt. T?lle rannikolle minut ajoi myrsky t?n??n, p?iv?n koittaissa; ett? Gunnar'in koti-talo oli t??ll? pohjan puolessa, sen tiesin kyll?, mutta -- -- --
DAGNY (?rnulf'ille). Ja senk? asian vuoksi l?hdit kotoasi?
?RNULF. Sen. (Sigurd'ille) Meid?n tapaamisemme oli vaikutus voimallisten ylh??lt? tuolla; se oli heid?n tahtonsa. Jos aikomukseni olisi ollut etsi?