Elämän hawainnoita VI: Rakkauden suurin uhri; Sortunut; Olkkos=Kaisa

Pietari Päivärinta
A free download from http://www.dertz.in


Elämän hawainnoita VI:
Rakkauden suurin uhri;
Sortunut; Olkkos=Kaisa

The Project Gutenberg EBook of Elämän hawainnoita VI: Rakkauden
suurin
uhri; Sortunut; Olkkos=Kaisa, by Pietari Päivärinta This eBook is for
the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.net
Title: Elämän hawainnoita VI: Rakkauden suurin uhri; Sortunut;
Olkkos=Kaisa
Author: Pietari Päivärinta
Release Date: February 3, 2005 [EBook #14894]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN
HAWAINNOITA VI ***

Produced by Tapio Riikonen

ELÄMÄN HAWAINNOITA VI: Rakkauden suurin uhri; Sortunut;
Olkkos=Kaisa
Kirj.
P. Päivärinta
WSOY, Porvoo, 1897.

RAKKAUDEN SUURIN UHRI.
Kun kertomusteni aineet owat useinkin niin ala=arwoisia kuin ne owat,
saan minä yhdeltä ja toiselta kuulla mitä kummallisimpia kysymyksiä
niiden tosiperäisyydestä. Ei ole pitkä aika siitä, kun eräs iso herra kysyi
minulta: "Onko niissä teidän kertomuksissanne mitään perää?"
"On; kuinkas muutoin? perähän niissä on", sanoin hänelle
hämmästyksissäni.
"Ei täällä tiedetä mitään semmoisista", sanoi hän ja kääntyi pois.
Niin herra. Mutta tuo lyhyt keskustelu teki minuun niin kummallisen
waikutuksen. Mitäpä siitä tosiaankaan korkeat herrat tietäwätkään, mitä
mataloissa majoissa saadaan kokea ja kärsiä. Milloin owat kerrankaan
kurkistaneet köyhän mökkiin, waikka tilaisuutta siihen löytyisi
kaikkialla niin runsaasti? Milloin owat tutkineet alimman
kansankerroksen elämää, milloin tulleet tuntemaan heidän sisällistä
ihmistänsä, heidän ilojaan, surujaan ja ponnistuksiaan, niin milloin?
Ylellisyydessä kaikkien elämän tarwetten ympäröimänä owat he
kaswaneet wieraana kansalle jo pienuudesta pitäen. Sitten mieheksi
tultuansa eläwät he puutteetonta elämää ja liikenewän aikansa wiettää
monikin heistä loistawissa seuroissa, pysyen wieraana wanhempanakin
kaikelle kansan toiminnalle. Eiwät he siis tiedä sen puutoksista ja

kärsimisistä tuon taiwaallista; se on waan heille ikäänkuin jotain
unennäköä. Minä en suinkaan tahdo ketään sortaa, sillä onhan heilläkin
heidän tehtäwänsä, ja kaikki owat tarpeellisia, mutta woi, woi! ei pitäisi
kuitenkaan sanoa "ei täällä tiedetä mitään semmoisista".--Jos minun
pitäisi wälttämättömästi olla warsinainen kirjailija, niin kirjoittaisin
silloin unhotettujen, ylenkatsottujen historiaa, sillä kyllähän maailma
aina isoisista huolen pitää. Ei tule tämäkään kertomus olemaan ylewistä
aineista, sillä tässä kerrotaan enimmästi waan turwe=tuwan
asukkaista--seuratkaa minua nyt sinne hetkiseksi.
* * * * *
Ken kerrankaan on matkustanut Pohjanmaalla, lienee kai huomannut
teitten warsilla siellä ja täällä turwe=mökkejä. Tiheä asutus ja siitä
seuraawa metsän wähyys on ollut syynä niiden syntymiseen. Osa
tilattomasta kansasta, tuntien toisen huoneen nurkassa asumisesta
alentawaa waikutusta, on pyrkinyt saamaan omaa asuntoa, sillä onhan
oma koti, oma liesi niin rakas, mieluisa ja kodikas, waikkapa se onkin
waan tuommoinen turpeista rakennettu mökki. Saatuansa jollain
wälipuheella haltuunsa jonkun palasen tuota kiwetöntä ja metsätöntä
ketoa, jota Pohjanmaalla niin runsaasti löytyy, kerääwät he siitä
säännöllisiä turpeita, joista he sitten jonkunlaisen sawiseoksen kanssa
latowat huoneen, ja pian on asunto walmis. Haltuunsa saadun maan
muokkaawat he sitten wiljamaaksi, ja niin tulee heistä aiwan wähässä
ajassa sanan täydessä merkityksessä "oman turpeen mies". Usein näkee
noiden turwe=mökkien wanhuutensa tähden kallistelleen ja
wäyristelleen sinne tänne, ja outo matkustaja pitää niitä suurimpina
wiheliäisyyden, siiwottomuuden, siweettömyyden ja ehkäpä
ryöwärienkin pesinä; niinpä minään, ennenkun tulin tutustumaan sekä
töllien sisäpuolen että itse asukasten kanssa. Tutustumisessani tulin
huomaamaan, että useassa niissä wallitsi hywä siiwo ja puhtaus. Eipä
ollut mikään harwinainen asia, että turwe=seinät oliwat sisäpuolelta
rapatut sileiksi ja siwellyt walkeiksi kuin posliini. Usean lattialla oli
siistit, puhtaat matot ja akkunalaudoilla kukkaruukut täynnä mitä
ihanimmasti rehoittawia kasweja ja kukkia. Huomasinpa silloin senkin,
etteiwät nuot turwe=tupien asukkaat olleetkaan mitään maanalaisia
konnia ja ihmiskunnan hylkyjä, waan oikeita, sydämellä ja sielulla

warustettuja ihmisiä, jotka woiwat tuntea, iloita, surra ja kärsiä, aiwan
niinkuin mitkäkin howien rikkaat asukkaat. Isoja rikkauksia ei heillä
tosin löytynyt, mutta tyytywäisyyttä oli heillä paljon runsaammassa
määrässä kuin monien onnellisemmalta näyttäwäin seassa.
Minä olin usein heidän kanssaan tekemisissä ja keksin heidät niin
rehellisiksikin, että olisin woinut heidän haltuunsa uskoa waikka
kuinka kalliin ja tärkeän asian. Kaikenhaaran kautta tuliwat nuot
matalain majain asukkaat niin tutuiksi, että talwipakkasilla ja pyryillä
siwu matkustellessani, näytti niiden akkunoista loimottawa walkeakin
puhteilla niin ystäwällisesti liekehtiwän ja ikäänkuin wilkuttaen
kutsuwan minua huoneeseen. En joutanut joka kerralla käydä heitä
terwehtimässä ja melkeinpä kadehdin ohi kulkiessani noita onnellisia,
jotka pahallakin ilmalla saiwat rauhassa istua kotilieden ääressä.
Semmoinen turwe=tuwan asukas oli Kristo Honkanenkin.
Mitä muutoin oli sitten tuo Kristo Honkanen? Ihminen, tawallinen
ihminen waan--köyhä mies, ei parempi eikä pahempi, ja kuitenkin on
hänestäkin jotain kerrottawaa.
Hän oli syntynyt köyhistä wanhemmista ja siis köyhä jo syntyissäänkin.
Aikaisin korjasi kuolema molemmat hänen wanhempansa ja pikku
Kristo jäi turwattomana awaraan maailmaan, niinkuin linnun poika,
jolta emä on kuoliaaksi ammuttu. Pahaisena paitaressuna oli hän jo
pakotettu armoleiwällä henkeänsä elättämään. Tuo oli hänelle kowin
raskasta ja waikeata tehtäwää ja usein itki hän kowaa kohtaloansa niin,
että oli wedeksi rauweta: niin aikaisin oli hänellä jo itsearwonsa tunto.
Ei hän ollut täyttänyt wielä kymmentäkään ikäwuottansa, kun hän jo
kaikenlaisilla toimilla ja palweluksilla koki
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 31
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.