Elämän hawainnoita II: Waimoni; Puutteen Matti

尸
El?m?n hawainnoita II: Waimoni; Puutteen?by Pietari P?iv?rinta

The Project Gutenberg EBook of El?m?n hawainnoita II: Waimoni; Puutteen
Matti, by Pietari P?iv?rinta This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: El?m?n hawainnoita II: Waimoni; Puutteen Matti
Author: Pietari P?iv?rinta
Release Date: January 19, 2005 [EBook #14736]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EL?M?N HAWAINNOITA II ***

Produced by Tapio Riikonen

EL?M?N HAWAINNOITA II: Waimoni; Puutteen Matti
Kirj.
P. P?iv?rinta
WSOY, Porvoo, 1890.

WAIMONI.
Olin kerran asiaini t?hden matkustamassa. Oltuani kaukana kodistani, oudossa paikkakunnassa, tulin iltasella suureen talonpojan taloon. Heti kartanolle tultuani huomasin, ett? kaikki talon rakennukset osoittiwat warallisuutta ja hyw?? j?rjestyst?. Kaksi wankkaa asuinrakennusta oli kartanossa, jotka kaiken puolesta oliwat hyw?ss? woimassa: sein?t oliwat wuoratut ja maalatut, akkunat kaksinkertaisilla laseilla warustetut, sawutorwet katoilla oliwat ehe?t, rapatut ja walkeiksi kalkitut, ja toisen rakennuksen edess? oli kauniisti rakennettu ja paljoilla Laseilla warustettu kuisti; muut huoneet oliwat my?s hyw?ss? woimassa ja j?rjestyksess?. Kun olin jo mielest?ni liiaksikin ajellut sin? p?iw?n? hewosellani, p??tin olla talossa y?t?. Menin siis sille puolelle, jossa talon w?ki n?ytti asuwan, ja pyysin y?sijaa, jonka perheentuwassa olewa renki kohta lupasikin. Kannoin siis kaikki kapineeni huoneeseen. Heti sis??n tultuani weti talonw?en ja eritt?inkin is?nn?n k?yt?s huomioni puoleensa. W?ki k?ytt?ytyi niin hiljaisesti kuin jossain hywin surullisissa hautajaisissa. Nuoren w?enk??n kaswoilla ei n?kynyt sit? hilpeytt? eik? iloisuutta, joka el?m?n tawallisesti tekee niin wilkkaaksi ja hauskaksi perheiss? iltasilla, kun he ty?st? tulewat, ja joka poistaa kaikki el?m?n surut ja huolet ja p?iw?n ponnistusten waiwat. He puheliwat toisillensa wain kuiskaamalla ja kaikkea kolinaa n?kyiw?t he w?ltt?w?n niin paljon kuin mahdollista; toisiansa silmiin katsoiwat he usein kysyw?sti ja ujosti. --Is?nt? oli noin keski-ik?inen mies; h?n oli pitk?hk?, laiha ja kuihtuneen n?k?inen. H?n istui penkill? kym?r?ss?, molemmat kyyn?sp??t polwilla; k?siins? turwasi h?n milloin koko kaswojansa, milloin wain otsaansa, ja tuossa asennossa n?ytti h?n sywiin ajatuksiin waipuneelta. W?liin h?n kohotti itsens? suoraksi, mutta j?lleen waipui h?n pian taas entiseen asentoonsa. H?nen silm?ns? kiilsiw?t niin kummasti, ik??nkuin ne olisiwat olleet lasittuneet; h?n katsoa tuijotti lakkaamatta yhteen paikkaan lattiaa, ja silloin t?ll?in puhkesi h?nen rinnastaan syw?, kumisewa huokaus, joka tuntui silt? kuin se olisi haudasta tullut. Is?nn?n tila tuommoisena n?ytti mielest?ni hywin arweluttawalta ja wiel?p? kauhistawan kammottawaltakin. Ei kukaan talon w?est? kysynyt minulta mist? ja mik? min? olin ja mihink? min? menin, jotka aina owat tawalliset kysymykset ja joista pit?? tehd? selitykset wieraan tultua taloon. Tuo kaikki teki oloni talossa ik?w?ksi.
Luulottelin ett? is?nt? mahtoi olla jotenkin sairas, joka tekisi h?nen noin alakuloiseksi ja sitten waikuttaisi muuhun w?keen tuon syw?n umpimielisyyden, joka heiss? niin syw?sti kuwasti.
Nyt juuri tuli huoneeseen er?s henkil?, jota ei ollut ennen siell? n?kynyt. Tullut oli arwiolta noin kuuden= tai seitsem?ntoista wuotta wanha neito, joka kohta weti huomioni puoleensa. H?n loi surullisen silm?yksen kaikkiin tuwassa olijoihin ja minua h?n katseli oudolla katseella. H?nell? oli kauniit kaswojen piirteet, mutta h?nen waalenneesta, laihtuneesta muodostansa selw?sti huomasi, ett? suru oli kokenut jo noin aikaisin ry?st?? h?nelt? pois sit? kauneutta, jota Luoja oli h?nen osaksensa niin runsaasti lahjoittanut. N?it? surun j?lki? lis?si wiel? tuo h?nen ennen mainitsemani surullinen katseensa ja k?yt?ksens?. H?n toimitti ??net?nn? joitakin asioitaan tuwassa, loi wiel? surullisen silm?yksen is?nt??n ja poistui sitten kewe?sti kuin keijukainen pois huoneesta. Silm?sin h?nen menness??n wiel? h?nen j?lkeens?kin: h?nell? oli kookas ja sorea ruumis, joka s??nn?llisesti notkahteli h?nen kuulumattomasti astellessaan.
Kaikessa tuossa talonw?en k?yt?ksess? oli mielest?ni jotain niin surullista salaper?isyytt? ja umpimielisyytt?, ett? se nosti uteliaisuuteni korkeimmalleen, mutta tuota salaisuutta en woinut itselleni selitt??, waikka kuinkakin olisin koettanut p??t?ni waiwata. Tosin luulottelin, ett? is?nt? oli sairas ja ett? tuo tuwassa k?ynyt neito oli is?nn?n tyt?r, mutta nuo oliwat wain luulojani eiw?tk? semmoisinaan woineet paljon selitt?? outoa n?k??, eiw?tk? tyydytt?? uteliaisuuttani.
Wiimein menin is?nn?n tyk? ja aioin h?nen kanssaan alottaa puhetta mist? hinnasta hyw?ns?.
"Oletteko sairas?" kysyin h?nelt?, istuessani h?nen wiereens? penkille.
Is?nt? n?kyi s?ps?ht?w?n tuosta kysymyksest?ni. H?n oikaisi itsens? suoraksi ja katsoa tuijotti silmiini sanaakaan wastaamatta. Sitten k??ntyi h?n katsomaan l?hinn? olewan henkil?n silmiin, ik??nkuin kysy?kseen: onko t?ss? ollut mist??n puhetta. Katsottu n?kyi hywin k?sitt?neen tuon myk?n kysymyksen, sill? h?n kallistui warowasti is?nn?n puoleen ja kohti=lujalla ??nenpainolla sanoi wakawasti is?nn?lle: "wieras kysyy oletteko te sairas?"
Syw? huokaus nousi is?nn?n rinnasta, h?n nousi werkalleen ja sanoi syw?ll?, kumisewalla ??nell?: "wieras on niin hyw? ja tulee t?nne!" ja samassa alkoi h?n hitaasti astuskella huoneesta ulos. Min? seurasin ilolla per?st?, sill? hartain haluni oli saada jotenkin liewitt?? h?nen murheellista ja raskasta tilaansa. H?n astui kartanon poikki tuohon toiseen, kuistilla warustettuun rakennukseen. Sis?lle tultuamme sain heti n?hd? kummia: rakennuksen awaroissa ja hyw?sti sisustetuissa huoneissa wallitsi haudan hiljaisuus ja kaikkialla n?kyi hyw? siiwo ja j?rjestys. Kaikki huonekalut, oliwatpa ne mit? nime? ja laatua hyw?ns?, oliwat t?ydess? kunnossa ja kukin paikallaan, sill? ne owat elottomia kappaleita, jotka eiw?t tied? omistajiensa puutoksista ja waiwoista mit??n.--Ikkunoilla oli useita kukkaruukkuja,