Elämän hawainnoita I: Uudistalo; Halla=aamuna; Mökin Maiju; Noidan rangaistus | Page 2

ennen aikojaan kynt?neet wakonsa h?nen muutoin niin s??nn?llisiin kaswoihinsa. Likell? takkaa makasi k?tkyess? pieni lapsi, joka n?kyi olewan kowin kipe?; luultawasti oli k?tkyt saanut sijansa niin liki takkaa sen t?hden, ett? walkea ulettuisi l?mmitt?m??n sairasta lasta ja niin suojelemaan h?nt? wilulta. Asujamina huoneessa n?kyi wiel? olewan: ij?k?s, harmaap?inen ukko ja wanha mummo, jotka n?yttiw?t olewan pariskunta ja samassa perheen wanhimpina j?senin?. Wiime=mainitut eiw?t n?kyneet pit?w?n mit??n lukua el?m?n kohtaloista; heille n?ytti olewan sama, oli asiat miten hyw?ns?. Hyw?sti tahi huonosti, sama se, sill? he k?sittiw?t asian silt? kannalta, ett? se pit?? w?ltt?m?tt?m?sti niin olla, eik? sit? kukaan ihminen saata parhaalla tahdollaankaan muuttaa toiseksi. T?m?n heid?n mielipiteens? huomasin selwemmin heit? j?ljest?p?in puhuteltuani;--ja kukaties se onkin ainoa kelwollinen luonne uudistaloa perustaissa, sill? semmoinen ei woi surra niit? waiwoja ja wastuksia, jotka w?ltt?m?tt?m?sti uudistalon alkajia kohtaawat. Mutta em?nt? ei n?kynyt en??n olewan sit? luonnetta, sill? selw?sti n?ki h?nen osaawan surra ja k?rsi?.
Kun talonw?ki oli saanut tiet?? kotopaikkani ja matkani tarkoituksen ja m??r?n, rupesin tekem??n heid?n kanssaan keskustelua.
--"Eik? t?ss? talossa olekkaan nuorempaa miesw?ke??" kysyin min?.
--"On minulla mies" wastasi waimo.
--"Miss? se on kulkemassa, koska ei h?nt? kotona n?y?" kys?isin taas.
--"Kyll? h?n kotoisalla on, waan se on wiel? terwa=haudalla terwaksia s?rkem?ss?," wastasi waimo.
--"Herra Jumala!" huudahdin min?, "t?mm?isell? ilmalla ja n?in my?h??n! Ettek? pelk??, ett? h?nelle on joku wahinko tapahtunut?"
--"Minun Heikill?ni ei ole tapana laskea lukua pahoista ilmoista eik? my?h?isist? ajoista: h?n tekee ty?t? s?ihin ja aikoihin katsomatta, tawallisesti niin kauan kuin woimansa riitt?w?t, ja kun ne rupeawat uupumaan, silloin h?n kyll? tulee kotiin," sanoi waimo innokkaasti, jota tehdess??n h?n n?ht?w?sti oli hetkeksi unhottanut k?sill? olewat surut ja huolet.
--"Mutta kun tuolla ulkona on niin ankara ilma ja semmoinen lumen tulo, jos se sinne uumertuisi?" arwelin min? taas.
--"Hauta ei ole kaukana kodista, ja se on tihe?n mets?n sis?ll?, josta on myrskyll? hyw? suoja: kyll? h?n tulee, kun joutuu, soattepa n?hd?," lausui waimo luottawasti.
--"Joko kauan on asuttu t?t? taloa?" kysyin taas, ik??nkuin k??nt??kseni puhettamme toiselle uralle.
--"Min?h?n t??n aloitin," sanoi wanha waari huolettomasti.
--"Tulitteko heti nuorena miesn? jo t?h?n taloa tekem??n?" kysyin min?.
--"Eik? mit?; olin jo kohta wiidenkymmenen, kun se asia p??h?ni p?ll?hti, ett? pit?isi ruweta taloa tekem??n. Kunpa nuorena ollessa olisikin se mieli ollut p??ss?," arweli ukko huolimattomasti, ja samassa l?hti h?n muorinsa kanssa ulos.
Silloin huomasin min?, ettei ukolla ollut toista korwa=lehte?.
Heid?n menty? jatkoin min? taas puhettani em?nn?n kanssa.
--"Kumpika teist? on noiden wanhusten lapsi; tek? wai miehenne?" tiedustelin h?nelt?.
--"Min?h?n tuota olen heid?n lapsensa, Heikki on t?h?n muualta tullut," wastasi waimo.
--"Onko is?ll?nne ja ?idill?nne ollut muita lapsia?"
--"On meit? ollut kymmenen kaikestansa, waan yhdeks?n on kuollut," sanoi waimo.
--"Joko te olette Heikkinne kanssa kauan olleet naimisissa?" kysyin taaskin.
--"Kuusi wuotta," oli wastaus.
--"Onko ollut muita lapsia kuin nuot kaksi, jotka ma n?en?"
--"On niit? ollut nelj?kin kaikkiansa, waan kaksi on kuollut," sanoi waimo surullisesti.
--"Teid?n nuorin lapsenne on kowin sairas," huomautin waimolle.
--"Niin, pikku Heikki=raukkani on kowin kipe?; pelk??n h?nenkin kuolewan," lausui waimo surullisesti ja huokasi raskaasti.
Minusta tuntui ett? tuo nuorehko parikunta oli laiminly?nyt jotakin welwollisuuksistaan, joka oli ollut syyn? heid?n lastensa ennen=aikuiseen kuolemaan; sill? en wiel?k??n tuntenut tarkoin ajatusten todellista sis?llist? tilaa. N?hty?ni, ett'ei t?ll? kerralla suinkaan sopinut lis?t? "kiwi? kuorman p??lle," sanoin waimolle hywin warowasti: "ettek? olisi woineet noita akkunoita laittaa tihe?mmiksi?"
H?n n?kyi hywin k?sitt?neen mit? sill? kysymyksell?ni tarkoitin; h?n n?ytti oikein s?ps?ht?w?n ja loi l?pitunkewan silm?yksen minuun ja sanoi: "woi hyw? wieras! Te ette tunne wiel? meid?n sis?llisi? olojamme. Heikkini ei ole suinkaan laiska eik? huoletonkaan. H?n tekee ty?t? y?t ja p?iw?t, kun waan woimat w?h?nkin riitt?w?t; muita ty?h?n kykenew? ei ole kuin h?n, sill? wanhempani owat jo wanhat ja woimattomat; ainoastaan min? kes?=aikana woin h?nt? ty?ss? auttaa. Heikin t?h?n tultua ei t?ss? ollut paljon mit??n wiljelty? maata, sill? wanhempani oliwat jo wanhalla puolen ik??ns?, kun tuliwat t?h?n ja alkoiwat kylm??n mets??n m?kki? rakentaa. N?iden kuuden wuoden kuluessa on Heikki ahkeralla ty?nteollansa raiwannut korpeen paljon uudismaata, ja toissa kes?n? saimme jo niin paljon wuoden=tulosta, ett? Heikki rohkeni ruweta n?it? huoneita uudesta rakentamaan, jona wuonna saimmekin t?m?n t?h?n m??r??n.
Aikomuksemme oli wiime syksyn? saada kamaritkin walmiiksi ja tuwan parempaan woimaan, mutta "ihminen p??tt??, Jumala s??t??", sanoo sananlasku, ja niinp? k?wi meid?nkin.--Wiime=kes?n? tuli kowa katowuosi, joka wei kaiken toiwomme ja--elon el?m?mme; tilamme puoliin ulostekoihin olemme saaneet my?d? kaikki mit? hengelt? irti oli. [Uudistalo eli wiel? puolella werolla.]
Nyt kokee Heikki, y?t p?iw?t, wet?? terwaksia haudalle ja s?rke? niit?, ett? saataisiin surwon ja pet?j?isen sekaan selw?? wiljaa koko wuoden ajaksi; mutta huoneitten laittamisesta ei woi olla puhettakaan."
T?m? waimon surullisesti sointuwa, wiaton ja mielest?ni totuuteen perustettu puhe kumosi kerrassaan kaikki ennakkoluuloni.
Koko keskustelun ajan waimo usein hoiteli ja hell?sti waali kipe?? lastansa.
Waikka mit? wiel? olisimmekin puhelleet ja keskustelleet, ei kumminkaan pelkoni haihtunut is?nn?n poissa=olon t?hden. Nyt warsinkin, kun puheen aineet tuntuiwat olewan lopussa ja kun taskukelloni alkoi n?ytt?? yhdeks??, alkoi pelkoni kiihty? kiihtymist??n, ett? tuolle waimon hyw?lle miehelle on tapahtunut joku wahinko. Mutta huoltani en kumminkaan hennonut uudestaan ilmoittaa lis?suruksi ilmankin jo niin paljon k?rsiw?lle waimolle. Waan kun pelkoni oli korkeimmallaan, rupesikin