Daniel Hjort | Page 3

Josef Julius Wecksell
miettinyt, mut v??r? on se. Kun sua luen, vanha Livius, voi, Mun rintan' t?ytt?? tuska, eik? ilo. Kun teid?n suuret taistelunne muistan. T?? taistelu kuin pienelt? se n?ytt??! Kun kansaanne, suurt', uljast' ihailen, Miss' semmoista ma nyky-aikaan l?yd?n? Kun Mariusta, Brutust' aattelen, Mua kohtaloni raudanraskas painaa, Ja, kiitoksehen sidottuna t??ll?, Mun voittaa t?ytyy itseni. Voi, ett? T?n kirjan Wittenbergiss? m? n?in. Voi, ett'ei koskaan muut' ois mieleen tullut Kuin kuiva, rikki-viisas uskon-oppi, Tuo keppihevonen, joll' aika ajaa Kuin punatakki narri laskiaista. Pois, kaunis kirja! Sinut poltan. Opin Paremman vannon kuin mink' ?sken lausuin: Mun hauskuuten' on unelmat ja lempi; Ei iloist' ole, jok' ei iloisemmaks K?y niiden kautta, ei niin suruista, Joit' ei ne osaks suruisuutta poista. -- Luo auki silm?s, uneksiva lempi! Tuo valkeutta, rauhaa rintaan! -- Auki Luo silm?s, kuiskaa nimi Sigridin! H?nt' opetin ma lasna. Kasvavan N?in lemmen valoss' enkelin ma puhtaan. En v??rin ymm?rt?nyt silm?yst?,
(ottaa kirjastansa esiin paperilipun).
Tuot' arkaa, haaveksivaa. Kirje, sin? H?nelle lausu, mit' en itse taida.
(k?tkee paperilipun Maariankuvan l?heist??n).
Pyhyyteen, jota l?hestyy vaan h?n, Sen k?tken. Kun h?n tulee, rukoilee, Rukoile puolestani, pyh? ?iti! Jo tullaan! H?n ja h?nen is?ns?.
(l?htee pois oikeanpuolisen sivu-oven kautta).
Seitsem?s kohtaus.
ARVID ST?LARM. SIGRID (valkoisista ruusuista tehty seppel k?dess?. He astuvat sis??n patsaiden taatse, kesken?ns? puhellen).
ST?LARM.
Mun tytt?reni! Liiaks kihlaustas Juhanin kanssa estellyt jo olet. Ei laatuun k?y se en??n. N??nh?n itse Kuin kukat poskillasi kuihtuu. Sin? Rakastat h?nt?, miks siis kauemmin?...
SIGRID.
Oi is? armas! Sua yksin vaan Ma rakastan. En tahdo naiduks tulla. T??ll' eik? hyv? kyll?? Muut'en pyyd?. Juhani j?lleen palaa Warsovaan. Miks outoon hovi-eloon kuihtumaan Mun l?hett?isit! Suo mun luokses j??d?, Is?ni hyv?!
ST?LARM.
Lapsekkaita haastat! Pait sit?, Juhani ei l?hdek??n. H?n Suomeen j?? ja kanssamme h?n tasaa Ne vaarat, jotka Ruotsist' uhkaa.
SIGRID.
Ah!
ST?LARM.
No, arveletko viel??
SIGRID.
Suo mun ensin Rukoilla t??ll? pyh?n ?idin eess?; M? sitten vastaan.
ST?LARM.
Hyv?sti j?? siksi. (Itsekseen) Kuin p?iv?lt' itsens' simpukkainen k?tkee Ja loistossansa kainost' uneksii, Niin lempens' ??neti h?n poveens' sulkee, Tuo lapsi hyv?! (menee).
Kahdeksas kohtaus.
SIGRID (polvillaan Maariankuvan edess?). KATRI (my?hemmin).
SIGRID.
Hurskas, pyh? ?iti! Mult' ?iti varhain kuoli. Turvan' oot s?, Ja ?itini; inua kuule nyt kuin muinoin! Jos unhotti sun muut, mua toki kuule!
KATRI (hiipii sis??n patsaiden takaa).
Kuin kauan sielussani surra saan, Ja joka p?iv? ahdistuksess' olla, Kuin kauan vihamiehen' ylpeilee?
SIGRID.
Valkoinen, puhdas, kuin nuo ruusut, oli Syd?mein. Nyt se hiljaa verta vuotaa. Oi pyh? ?iti, rauhaa sille suo!
KATRI.
Rukous? T??ll?k?? Tuo valko kyyhky Ken on se? Vait! H?n s?ikkyy, jos mun n?kee. En rukouksiin t?nne hiipinyt.
(K?tkeytyy Flemingin vaakunakilven taakse).
SIGRID.
Suo mulle taivaan voimaa voittamaan Syd?men pahat aikehet ja aatteet!
(Kiinnitt?? seppeleens? Maariankuvan alle).
Yhdeks?s kohtaus.
EDELLISET. DANIEL HJORT (oikeanpuolisesta sivu-ovesta).
KATRI (itsekseen).
Tuoss' saapuu h?n. Jos yksin h?nen kanssaan Nyt oisin! Milloin koittaapi se hetki?
DANIEL HJORT (silm?illen Sigridi?).
Vaivunko jalkoihinsa? kysynk? Mit' yksin lempi rohkenee? En, viel' en!
SIGRID (huomaa paperilipun, jonka Daniel Hjort oli k?tkenyt Maariankuvan ??reen).
Kah! mit on tuo?
DANIEL HJORT.
Ah! h?n sen huomaa!
SIGRID.
Mulle. K?s'-alan tunnen. Ah! sen sis?llyksen Min' arvaan.
DANIEL HJORT.
Sigrid!
KATRI (itsekseen).
Tuota rakastaa h?n. Jos t??ll? h?lle onni koittaa, salaa Ja outona, kuin tulin, hautaan l?hden.
SIGRID (tointuen h?mm?styksest??n).
Te t??ll?! Ty?t?nnek? t??? Seis! vaiti! Mi syyn? ett? n?in te kohtelette Tyt?rt? St?larmin.
DANIEL HJORT.
Se Sigridk? Noin haastaa? Ei, se mahdotonta! H?nk? Unohtais hauskat lapsuutemme hetket, Ja Kuitian lehdoiss' armaat leikkiretket? Tuo tyly, ylpe?, h?n haasteloita Noit' entisi?, armait', ihanoita Ei muistais. H?nk? se nyt puhuukaan? Ei, h?nen valhehaamuns' on se vaan.
SIGRID.
Is?ni luottamuksen palkitsette Te huonosti, ja kovin soimaatten Te lapsen viatonta yst?vyytt?.
(k??nt?? poisp?in kasvonsa)
Ja jos -- -- -- --
DANIEL HJORT.
Kaikk', kaikki lausukaa, ma kuulen.
SIGRID.
Ja jos tuo rohkeus nyt tulis' ilmi, Te tied?tten kuin mun ja teid?n k?vis.
DANIEL HJORT.
Ah!
SIGRID.
T?h?n kirjeen lasken. Pois se viek??. Ikuinen salaisuus vaan meid?n kesken T?? olkoon, teit' ei soimaa siit? kenk??n.
DANIEL HJORT.
Mua rakastatte, rakastatte sent??n! Se sanokaa, niin tyynesti m? k?rsin.
SIGRID.
Himootte kunniaa. Jos oisitte Mua rakastanut, t?t? ty?t? varmaan Te ette tehnyt ois. Teit' ylenkatson.
DANIEL HJORT.
Ah! -- Hyv?sti!
SIGRID.
Ei, viipyk??tte vaan!
KATRI (itsekseen).
Taas hengit?n. Ma kohta h?net saan.
Kymmenes kohtaus.
EDELLISET. ARVID ST?LARM. JUHANI FLEMING.
ST?LARM.
Nyt onko haihtuneet nuo kainot huolet?
SIGRID.
Min' olen p??tt?nyt.
ST?LARM.
Ja miks' niin vakaa?
SIGRID (teeskennellyll? ilolla).
Niin vain! Ei ihme. Suostumus, n?et, is?, Se kielelt? ei perhon lailla lenn?. Mont' oikkua, mont' arkaa ajatusta On ensin voittaminen, ennenkuin Sanoa arvaa: tuossa k?teni!
(ojentaa k?tens? Juhani Flemingille).
JUHANI FLEMING.
Suloinen k?si! Kuinka olen saanut Sua odottaa! Se viel? v?risee, Ik??nkuin irki pyrki? se tahtois.
(suutelee Sigridin k?tt?).
Tuon otan vahvistukseks' onnelleni. Nyt huolta, kaipaust' ei en??n ole, Ja l?ksi?isist', illaks' aivotuista, Sun kauttas tuli juhla hupaisempi, Joss' ilo vieraan', is?nt?n? lempi.
SIGRID.
T??ll' on niin raskas ilma huoneessa. Miss' ?itis? K?yk??mme sun ?itis luokse!
JUHANI FLEMING.
K?yk??mme ennen linnan puistohon!
SIGRID (estellen).
Jo l?nteen p?iv? ruskoansa luopi, Ja puoleks kuolleet syksyn kukat on.
JUHANI FLEMING.
Sun katsees niille elon, loiston tuopi.
(Sigrid ja Juhani Fleming l?htev?t)
Yhdestoista kohtaus.
KATRI. ARVID ST?LARM. DANIEL HJORT.
ST?LARM.
Sun kevyet on huoles, kevyt nuoruus! -- Nuo, Daniel Hjort, nuo kirjeet valmista. Ne kaikkiin ilmansuuntiin laitetaan, Miss' uljas meill' on sotaveikko vaan. Nyt loppuu rauha korkeilt', alhaisilta, Mut viett?k??mme hauskast' t?m? ilta, Hoi, palvelijat! (Palvelusv?ke? tulee). Lamput v?lkkym??n! Koht' otellaan, nyt iloll' elet??n.
(Menee, yhtyen saapuvien vieraiden joukkoon. Juhlallinen valaistus. Soitantoa kuuluu n?ytt?m?n ulkopuolelta).
Kahdestoista kohtaus.
KATRI.
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 19
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.